Haaveiden sillan alla

Vainajan suu
vainajan suusta kaikuu laulu
vainajan suu
vainajan suusta raikuu nauru
vainajan suu
vainajan suusta kiertyy haiku
kun
tuo nainen hän tanssii ja nauraa ja laulaa
on vieressään pöydällä pää ilman kaulaa
jää yksin kuningatar

vain haaveiden silta kantaa hänet huomiseen
raivoisan päivämatkan jälkeen vie uneen
haaveiden silta kantaa häntä huomiseen
nään haaveiden sillan alla lapsen riutuneen

vainajan suu
vainajan suusta ryömii lause
vainajan suu
vainajan suusta työntyy kieli
vainajan suu
vainajan suusta luikertaa käärme
joka vaanii ja kyttää ja myrkkynsä peittää
ja hyökkää ja iskee ja rennosti heittää:
"jää yksin kuningatar"

vain haaveiden silta kantaa hänet huomiseen
raivoisan päivämatkan jälkeen vie uneen
haaveiden silta kantaa häntä huomiseen
nään haaveiden sillan alla lapsen riutuneen

joka kantaa repussaan raskasta kiveä viisauden puolesta
huolesta turtana yksin hän tarpoo
kun sillalla kulkurit voittoja arpoo