|
Maalausliike Kun ajan lapset vilustuvat uudistusten tuulissa he kiroavat menneisyytensä kun tuomenoksa taittuu pienen käden kosketuksesta se marjoillaan maata pommittaa uunilintu uunissa ja kaikki paikoillaan liian paljon pelissä, siis taakse poistukaa maalausliikkeen harmaat seinät kertoo tutun tarinan oven narahduksin tuuli soittaa tyhjää taloa pitkin saloja huhuilee: valoa, valoa kun maine painaa enemmän kuin henki lasten huulilla häpeä on tyyny jolle vanhus painaa pään rauha on kuin rutto jota vastaan taistellaan kiire kasvaa kulkiessa pääsi on jo vadilla, johannes olet vihannes piiat kyökkiin jonottaa kun rouvat pesee hameitaan maalausliikkeen harmaat seinät kertoo tutun tarinan oven narahduksin tuuli soittaa tyhjää taloa, pitkin saloja huhuilee: valoa, valoa |
|
||||||||||||||||||