Minä ja pojat

Pekka oli viilee, pekka oli hauska
pekka oli viisas, pekka oli outo
pekka oli boheemi, ulkopuolinen
aina sanavalmis hieman surullinen
minä olin pekka, pekka oli minä
toisiamme jätetty ei ikinä
kun pekka petti minut
niin minä petin pekan
ja ekan kerran jälkeen saatiin sinut vielä sekaan
risto

risto oli tähti, risto oli villi
risto oli hullu, muttei imbesilli
ja vaatimattomalla tavalla aito
ei yrittänyt mitään, se vaan sai ton
minä olin risto risto oli minä
toisiamme petetty ei ikinä
kun risto jätti minut
niin minä juoksin perään
ja aamulla taas uupuneena sohvaltani herää
keijo

samassa vankilassa, samassa jamassa lusimassa
ollaan poikain kanssa bosessa
mutta vielä me lauletaan

keijo oli oli auki, tunsi avaruuden
näki kaiken läpi, koki ikuisuuden
keijo oli pihalla ulvomassa kuuta
ja tuli takas sisään kun ei nähnyt enää mitään muuta
minä olin keijo, keijo oli minä
toisiamme petetty ei ikinä
kun keijo jätti minut ohuelle jäälle
mut hyisen järven syleilystä nosti pulkan päälle
matti

matti oli kypsä, kansainvälinen
maailma oli pieni taskumatillinen
rakkautta, riemua, reissuromantiikkaa
matti tutki sydämen sumeeta logiikkaa
minä olin matti, matti oli minä
toisiamme jätetty ei ikinä
kun matti jätti minut
niin korven kyyneliin
hukuttauduin hetkeksi ja sanoin näkemiin, näkemiin, näkemiin

samassa vankilassa, samassa jamassa lusimassa
ollaan poikain kanssa bosessa
mutta vielä me lauletaan