|
Piste Kerran helsingissä yksin kuljen aamuyöllä pitkin katuja ja mietin eloani mietin, miksi mieli kaataa aina likasangon niskaansa ja nautiskelee kylvystänsä pääpostin luona kuulen tutun äänen mutten näe ketään muuta kuin sen ratsastajan astun lähemmäksi, kuuntelen hevonen on lämmin, kivi hengittää silloin, kun kuu on stadionin tornin kohdalla marskilta pääsee karmea kirous joko koittaa hulluus, mietin lähdenkö kotiin kun kivinen marsalkka huutaa ääni väristen: “teen tämän nyt selväksi: rakastan teitä kaikkia piste” ratsastamme halki töölön, kohti meren rantaa puistoon jossa tutut metalliset kasvot saavat punertavan värin sibbe nostaa taskumatin huulilleen ja hymyilee kuin lapsi loistaa täysikuu, me kolme kaverusta viritämme laulun “elämälle kiitos” urkupillit kaadetaan, kiviruumiit maahan kaivetaan silloin, kun kuu on piilossa pilven takana me lennämme hilpeinä havis amandan luo joka taipuu lauluun, hylkeet sylkevät kuohuviiniä väristen laulamme valse tristen teen tämän nyt selväksi: rakastan teitä kaikkia piste silloin, kun kuu on täytenä kolmen sepän päällä orgiat jyskää siellä ja täällä haihtuu kaipuu, seppävainaalta vasaran lainaan taomme rytmiä luut kalisten teen tämän nyt selväksi: rakastan teitä kaikkia piste piste piste |
|
||||||||||||||||||