Hallanvaara (2002)

Hallanvaara (2002)


Risteys

Mä tulen siihen risteykseen
missä viitat vähenee
kadunpätkät lyhenee ja kapenee
joku juuttuu nopeaan tapaan täältä matkustaa
taidan vielä vaeltaa ja odottaa

kunnes syksy minut saa
kunnes lumi peittää maan
jaksan vielä odottaa
talven selkä kyllä kantaa repussaan

tulen siihen risteykseen
missä ruuhka hiljenee
katulamput vanhenee
ja vähenee

pala vastausta, pala toivomusta
pala jotain parempaa
pala kaipausta, pala lohdutusta
pala nousevaa voimaa
katukiven alta, takavasemmalta
löytyy kun vaan vaeltaa, tuulta odottaa

valot leikkii leluillaan
kadun selkä notkahtaa
taidan vielä vaeltaa ja odottaa
toinen oikealle, riemukaaren alle
katu kutsuu kulkijaa
yksin pimeässä vielä empimässä
lähtisinkö seuraamaan
ihmisjoukon tuoksu kutsuu mua
juoksuun pyrähdän, jää risteys taa
en voi odottaa

mä tulen siihen risteykseen
missä viitat vähenee
kadunpätkät lyhenee ja kapenee
kutsun toista kulkijaa
kadun kannen takojaa
en voi enää vaeltaa ja odottaa


Suurenmoinen ruumissaatto

Sait avaruudesta viestin isältäsi
hain sinut tanssiin ja tuhosin elämäsi
kuinka voit tänä yönä, kun rakkaus kukoistaa
varjot hiipivät päällesi, ottavat sut kokonaan

kuulen, että tahtoisit turvaan
kuulen, että tahtoisit suojaan
kuulen, että tahtoisit kauas pois

suurenmoisesta ruumissaatosta
kuumaan rakkauteen
suurenmoisesta ruumissaatosta
kylmään totuuteen
suurenmoisesta ruumissaatosta
arjen pyhyyteen
kuumeisimmatkin luulosairaat
nousee jaloilleen

koska sä tuut mun luo
ja mä tuun sun luo
mutta sä leijut taas
ja mua vetää puoleensa maa
sait satelliitista tiedon mun tilastani
hait osoitteeni ja saavuit taas luokseni
mä luen sua niin kuin mä lukisin raamattua
varjot roikkuvat seinillä, odottavat vuoroaan

suurenmoisesta ruumissaatosta
kuumaan rakkauteen
suurenmoisesta ruumissaatosta
kylmään totuuteen
suurenmoisesta ruumissaatosta
arjen pyhyyteen
kuumeisimmatkin luulosairaat
nousee jaloilleen

koska sä tuut mun luo
ja mä tuun sun luo
ja mä jään tähän yön hämärään


Maailmanparantaja

Kalliot hiljaa murenee
vuorilta huiput katoilee
mannerten reunat lohkeilee
perhosen siivet värisee

sä olet cowboy, olet villi ratsastaja
olet avaruuden ikkunassa kasvot vasten lasia
sä kaipaat tahranpoistajaa tai jotain vielä vahvempaa
kun olet pilvenpiirtäjässä jäänyt hissin oven taa

taas kuulen puiden kasvavan
juurissa veden virtaavan
taas kuulen silmän kääntyvän
liikkeitäni määräilevän

mä olen cowboy, olen villi ratsastaja
olen avaruuden ikkunassa kasvot vasten lasia
taas kaipaan hyvää haltijaa tai maailmanparantajaa
kun olen pilvenpiirtäjässä jäänyt hissin oven taa

maailman kautta me kuljemme taas
soitellen, laulellen kohti taivasta
rakasta mua nyt
maa halkeaa
rakasta mua nyt
vielä on aikaa
rakasta mua nyt
kaupunki soi
rakasta mua nyt
pallo salamoi

maa vie unelmaan
maailmaa julmempaa
maailmanparantajaa
paranna maailmani
parannan maaailmasi
maailmanparantaja

me kuljemme yhdessä yön siimekseen


Kukaan ei tunne mua

Kurjan kirjan jälkeen nukahdin ja uneksin
taas maan ja ilman väliin jotakin,uneksin
nään kaiken selvemmin kuin päivisin, kun uneksin
et’ kaiken takana siintää kirkasta, selkeää

eikä meitä miljoonia mikään estä haaveilemasta
niinpä meitä miljoonia tapaa
aivan muissa maailmoissa
mikä riemu!
kukaan ei tunne mua, kukaan ei tiedä
kukaan ei piittaa vähääkään
kukaan ei tunne mua, kukaan ei tiedä
mitä mun pääni sisältää
en taida tietää itsekään

puolen päivän aikaan sekosin, kajahdin
kun seinät valui niskaan, pakenin, yritin
kai saada kiinni langan päästä taas
eikä päätä näy, ei häntää
sekava vyyhti roikkuu hiuksistani
muttei meitä miljoonia mikään estä haaveilemasta
niinpä meitä miljoonia tapaa
aivan muissa maailmoissa
mikä riemu!
kukaan ei tunne mua, kukaan ei tiedä
kukaan ei piittaa vähääkään
kukaan ei tunne mua, kukaan ei tiedä
mitä mun pääni sisältää
en taida tietää itsekään

saavu mun luokseni silloin
kun päivä ansaani lankeaa
saavu mun luokseni silloin
kun päivä kuoppaani putoaa


Pieni itsemurha

Kun juoksin, juoksin niin kuin rakkikoira
kun itkin, itkin tulvan kellarin nurkkaan
kun nauroin, nauroin niin et’ tärisi vuoret
kun paloin loppuun, sammuin sateeseen yksin

sain liian monta kertaa syksyn kevääseen
sain liian monta kertaa syksyn
sain liian monta kertaa syksyn kesäksein
sen talven alta suojaan vein

kun nauru pakeni mun luotani, nauroin
kun murhe tunki päätään peittoni alle
mä käänsin selkäni ja unohdin kaiken
mä olin hiljaa, kun ois pitänyt huutaa
pitänyt huutaa
siten pienen itsemurhan tein
ihan pienen itsemurhan tein
omaksi iloksein

kun sade täytti koko lämpimän huoneen
mä uin ja kelluin niin kuin kuningas
kun myrsky raivosi ja repi mun juuret
tein siitä laulun, olin hilpeä


Paratiisin puu

Paratiisin puu takapihallani
surullinen puu
vanha, kaunis puu kuihtuu silmissäni
kaikki unohtuu
paratiisin puu taipuu kuuntelemaan
kadun huminaa
nauru vaeltaa lahon aidan takaa
kohti uhriaan
paratiisin puu huojuu tuulessansa
kaikki onnistuu

ja muut tuleen turvautuu
lämpö täyttää luut
ja syliin painautuu
taas aivan joku muu
kaikki onnistuu
kun maahan takertuu
paratiisin puu

paratiisin puu valvoo pihallani
surullinen puu
pyhän miehen luut matka-arkussani
kaikki onnistuu
ihmeitä tapahtuu, kohoat kumartamaan
sanansaattajaa
joka katoaa paloverhon taa
ei sano sanaakaan


Kadonnut suudelma

Tanssin, tanssin, tanssin
tanssin, koska maailma soi
tanssin, tanssin, tanssin
tanssin, rytmin veri vuotaa voi
huojun, huojun, huojun
roikun rytmin reunalla
kaadun, kaadun, kaadun
kaadun niin kuin puu
tanssin, kuume nousee roihuamaan
tauti tarttuu hoitajaan
sairas hoitaja tuo suudelmaa
kesken matkan katoaa

suudelmaa, etsin kadonnutta suudelmaa
huumaavaa, kuumaa kadonnutta suudelmaa

tanssin, tanssin, tanssin
tanssin lailla vaahtopään
tanssin niin kuin lapsen luistin päällä jään
tanssin, tanssin, tanssin
jalat maasta irtautuu
tanssin niin kuin myrskyn villitsemä puu
ei voi tätä tulta sammuttaa
ellei löydä hoitajaa
ei voi sairautta taltuttaa
ellei löydä suudelmaa


Pojanmaa

Kaikki alkoi siitä
kun isä pojalleen kertoi eilisen
kuinka räjähdys rikkoi ihmisen
kuinka tapasi maahisen
poika kuuli kurjuuden
joka kihosi päähän entisen
suuren sankarihahmon entisen
isän jumalankaltaisen
liian laiha lapsonen
pieni pelolla pesty poikanen
päähän halolla lyöty lintunen
nousi ylös ja lensi pois

vanha kaappikello rouskuttaa
vanhaa hyvää aikaa hampaillaan
uusi tuuli puhaltaa
painaa pilviin juuret
uusi tuuli kuljettaa
luokse vanhan veräjän
siipi tarttui mutteriin
pojan pysäytti kellon viisariin
pojan pysäytti suuntaa muuttamaan
kohti isäänsä kulkemaan
tie vei pian maan uumeniin
missä päätyi hän pitkään tunneliin
joka levisi uusiin eilisiin
käyttämättömiin huomisiin
luola jatkui kappeliin
nosti hikeä otsaan sankarin
kyynelhelmiä silmiin
alttarin nurkkaan jätetyn sulhasen

vanha kaappikello rouskuttaa
vanhaa hyvää aikaa hampaillaan
uusi tuuli puhaltaa
painaa pilviin juuret
uusi tuuli kuljettaa
luokse vanhan veräjän

siellä siintää pojanmaa


Kullankaivajat

Miehet etsii kultahippusia
löytäessään menee pizzeriaan
ottaa tuopin, ottaa ehkä toisen
vaimollekin tarjoo samanmoisen
miehet etsii kultahippusia
jos ei löydä, menee pizzeriaan
tempoo tuopin, tempoo vielä toisen
vaimo ei saa, koska se jo joi sen
kullankaivajat

rouva tahtoo huulen läpi kultaa
sill’on vielä silmissänsä tulta
herra päättää ottaa pikku riskin
hoitaa hieman roinaa alta tiskin
kullankaivajat

myös nuori mielii jalometallia
tahtoo tatskaan lisää detaljia
vauhti kiihtyy, meno on jo hurjaa
kaikki nauttii, kellään ei oo kurjaa
kullankaivajat

mut silloin kuuluu hautuumaalta kummaa kolinaa
nurmen pinta murtuu, arkun kansi aukeaa:
”turpa kiinni toverit – täällä nukutaan
mä olen vähän rikki, jutellaan kun tavataan”
siellä, missä unelmat on totta
kultalautaselta kun vaan ottaa
kaiken saa, mut eihän se nyt riitä
mahtavaa, mut lisää ja se siitä
miehet, naiset, kielet vöitten alla
hihkuvat, kun pohjaan painuu talla
valvovat ja sekoavat päästään
hulluudelta heitä ei voi säästää
kullankaivajat

saa vettä myllyyn viljan asemasta
kullankaivajien sata lasta
kaikki kyttää nälissänsä muita
syövät roskat, kaluavat luita
kullankaivajat

mut silloin kuuluu sairaalasta ääni viiltävä
lapsi kiljuu kauhuissansa, silmät kiiltävät
jostain löytyy syli, rääpäle pian rauhoittuu
vanhan naisen kasvot rintaa vasten painautuu


Tulessamakaaja

Ilmasillat roikkuivat alhaalla
niitä pitkin juoksi lapsia
yksinäisiin paikkoihin, yksinäisiin paikkoihin
pakoon pahan ilman lintuja

niitä tuli joka puolelta
ne veivät toiset pois
ei niitä runous kiinnostanut
ne veivät toiset pois
mä jäin tuleen makaamaan

tuli kantoi murheenmurtajaa
vesi kantoi murheenmurtamaa
paha ilma laskeutui, paha ilma laskeutui
ja se tuoksui vastustamattomalta

niitä tuli joka puolelta
ne veivät toiset pois
ei niitä runous kiinnostanut
ne veivät toiset pois
mä jäin tuleen makaamaan


Peilikuva

Seison keskellä kaupunkia
ja kutsun lintuja
autot riehuvat ympärilläni
kutsun lintuja
tuokaa minulle tuuli häkissä
tuokaa tuulelle suoja
tuokaa minulle tuulentekijä
tuokaa tuulelle vaimo
soudan liikenneruuhkassa
keskellä järveä

auringon harvoista säteistä jokainen
sokaisee silmäni, valitsen reittini
liikenteen keskeltä kuusi kohoaa
miksi en valitse tietäni tarkemmin
miksi en näe, kun varjoja vangitaan

järven pinta, näytä mulle uusi kuvani
anna mulle voimaa olla hauras pelkuri
näytä mulle kauneus, kun suljen silmäni
seison keskellä suurta toria
kutsun lintuja
huidon käsillä ilmaan reikiä
kutsun lintuja
raskaiden siipien iskujen kuulen lähestyvän tätä toria
kauniiden liikkeiden nostaman tuulen tunnen hyväilevän
nousen suurimman linnun selkään
ja yöhön ratsastan

pitkien kauniiden ihmisten varjojen
seassa vaellan lievästi horjuen
voimani poistuvat luotani hiljalleen
menetän kasvoni kaupungin yöhön
ja silmäni sammuvat hiipuen kuopilleen

kylmä silmä kuopassansa pyörii hiljalleen
ranteen päässä luinen hanska heiluu itsekseen
vielä jossain sydän pumppaa verta ruumiiseen
tämän kaiken tunnustaa mies peilikuvakseen


Hallanvaara

Lyhyt kylmä kesäyö
kirkas kaiken nähnyt yö
odotusta tulvillaan
lyhyt kylmä kesäyö on taas
kuka voisi lohduttaa
kylmän kiven päällä istujaa?

hallanvaara

lyhyt kylmä kesäyö
kirkas ajatusten yö
pelon selän pinnalla
valkeita joutsenpareja
kuka voisi lohduttaa
kylmän kiven päällä istujaa?

hallanvaara
suven sydämessä
hallanvaara
illan viiletessä
hallanvaara
se salpaa hengityksen
hallanvaara
se riisuu ajatuksen