KUN SUOMI PUTOS PUUSTA (1990)

KUN SUOMI PUTOS PUUSTA (1990)


Kun Suomi putos puusta

Kun suomi putos puusta, oli kaunis kesäsunnuntai
pölmistynyt ihmislapsi vaihtoi oljet parkettiin
hikisiltä poskipäiltä räkä valui minne lie
koskenkorva körttikansan nirvanaan vie
karjalainen kierosilmä katsoi näyttöpäätteeseen
litmas-unto osti pullon busoleeta murheeseen
savolainen juniori ”äsid haussiin män”
pohjiks veti pontikkaa ja päälle enemmän

kun suomi putos puusta, kaikki kävi äkkiä
ei nähty itse sikaa eikä edes säkkiä
kun suomi putos puusta, maito oli milkkiä
pilkkisaalis pakasteita, yöt bläkkiä
kun suomi putos puusta, kaikki kävi kovin äkkiä

suo, kuokka ja jussi
martti luther ja muovipussi
saksa ja ruotsi ja venäjä huokas kuin yhdestä suusta
kun suomi putos puusta
kun suomi putos puusta, aikarauta näytti seitsemää
kahdeksalta jalka polki tasoelinkisoihin
toinen jalka navetassa, toinen tenniskentällä
toinen käsi utareella, toinen kaukosäätimellä
metsäläinen mieli, kieli vatkaa suuta suurempaa
savusaunan pimeydessä datanomin onni saa
hämäläisen veijo kääntää kiinalaista pitsaa
kolumbuksen hansaherkun nimiin vääntää risukimpun

suomi putos puusta, kaikki kävi äkkiä
ei nähty itse sikaa eikä edes säkkiä
kun suomi putos puusta, maito oli milkkiä
pilkkisaalis pakasteita, yöt bläkkiä
kun suomi putos puusta kaikki kävi kovin äkkiä

suo, kuokka ja jussi
martti luther ja muovipussi
lappi ja kainuu ja karjala huokas kuin yhdestä suusta
kun suomi putos puusta


Rakas, rämä elämä

Kymmentuhatvuotisen historian tulos:
hengitys – sisään ja ulos

hellästi karheilla käsillään hän lypsää laihoja lehmiä
pari valkeita härkiä vetää lahoja kärryjä
parvi ahnaita kärpäsiä kyttää makeita hedelmiä
ja paskaa, ihmisen paskaa kaikkialla ja samalla:

elämä on ruma, kaunis ja rakas, rikas, rämä, mutta oma
elämä, älä jätä mua vielä tänään
jos jätät, niin jätä, olen lämmin ja pehmeä
ruma, kaunis ja rakas, elämä

meitä oli siinä ihmisiä, kameleita, kuikka, repo ja mä
minne käännänkin särkevän pään, punanahkoja nään
parvi nopeita ihmisiä kyttää helppoja sydämiä
ja paskaa, ihmisen paskaa kaikkialla ja samalla:

elämä on ruma, kaunis ja rakas, rikas, rämä, mutta oma
elämä, älä jätä mua vielä tänään
jos jätät, niin jätä, olen lämmin ja pehmeä
ruma, kaunis ja rakas, elämä
kymmentuhatvuotisen propagandan tulos:
hengitys – sisään ja ulos

mä nauran, ilakoin, riehun ja rakastun
ryydyn, kituutan, hyydyn ja pysähdyn
ja paskaa, ihmisen paskaa kaikkialla ja samalla:

elämä on ruma, kaunis ja rakas, rikas, rämä, mutta oma
elämä, älä jätä mua vielä tänään
jos jätät, niin jätä, olen lämmin ja pehmeä
ruma, kaunis ja rakas, elämä


Työ

Työ
yötyö, päivätyö, mikä yö? kuka lyö?
pyöveli, työ, työ
yötyö, päivätyö, hyötyi, mitä jäi?
työ vai, kyllä kai, työ, työ
yötyö, päivätyö, myö, hyö, älä lyö
iltatyö, kyöpelinvuorella nuorella vanhaa, työ, työ
yötyö, päivätyö, mikä yö? kuka lyö?
pyöveli, työ, työ
yötyö, päivätyö, hyötyi, mitä jäi?
työ vai, kyllä kai
työ


Masentunut ameeba

Et sä voisi rakastaa mua edes vähän tänä yönä
et sä voisi olla mulle vähän kiltti tänä yönä
mullon vitun paha olla, minä tartten lohdutusta
et sä voisi rakastaa mua edes vähän tänä yönä

mua täytyy helliä ja rakastaa
mua täytyy ymmärtää ja lohduttaa

minä olen masentunut, minä olen ameeba
masentunut ameeba, masentunut ameeba

ymmärtäkää, lohduttakaa
taiteilijaa, suurta persoonaa
nyt on hyvä yö, nyt on hyvä yö
nyt on hyvä yö, lumottu kuu, nyt on hyvä yö
nyt on hyvä yö, kirsikkasuu, nyt on hyvä yö
nyt on hyvä yö, lumottu kuu, nyt on hyvä yö
nyt on hyvä yö, lumottu kuu
nyt on hyvä yö, värjätty suu, nyt on hyvä yö
nyt on hyvä yö, nyt on hyvä yö
et sä voisi rakastaa mua edes vähän tänä yönä
minun elämäni vuotaa, kaikki kurjat vuodet vuotaa
tartten naisen kosketusta, koska olen hyvä jätkä
et sä voisi olla mulle armonpala tänä yönä

on pitkä, kimmoisa yö, tiedät sen
on pitkä, kimmoisa yö, tunnet sen

minä olen masentunut, minä olen ameeba
elämä on kidutusta, joululaulut kertoo meille
tonttu-ukot hyppii hei
mut elämä on kidutusta, ikävää ja kovin synkkää

et sä voisi rakastaa mua edes vähän tänä yönä


Valheita ja onnenpekkoja

Mä olen tyytymätön, koska olen tyytyväinen
tyytymättömyys on voimaa, sanotaan
vain sekaisin saa olla iloinen
vain hullut taikka juopot nauravat ja itkevät, muut ei
mun täytyy olla allapäin, on romanttista murjottaa

kun murheen syövereissä saa yksin pyöriskellä
kellä vois olla hauskempaa
kaunis katala, valheen maja matala

nyt valhe yössä uiskentelee, huhuilee kuin kuolemalle
pilkkaa tahtois tehdä yksin tein
survoutuu jo sakettiin, kuristautuu kravattiin
mä päätän unohtaa ystävän
sukellan tyrskyihin, irrotan kravatin ja hautaan vien

kun sähkö kitarasta viedään
silloin vasta tuodaan hevosjouhikäyttöinen
kauniin katalaan, valheen majaan matalaan

mä liisteröidyn valheisiin
olen tavallinen ihminen, kolmikulmainen
mä olen siinä kymmenen, valheita kotiin kuskailen
taas koulupäivän kidutukset jää
mä olen kahdenkymmenen, roinaa kotiin kuskailen
taas joulupäivän kidutukset saa
mä olen kolmenkymmenen, aseita ja timantteja vaan

kun sähkö kitarasta viedään
silloin vasta saadaan lyijyvapaa-aikaakin
kauniin katalaan valheen majaan matalaan

perkele, onnenpekkoja
voi meitä onnenpekkoja
oikeita onnenpekkoja
pulleita onnenpekkoja
olen tavallinen ihminen, kolmikulmainen


Alumiinikuu

Varjot livahtavat hiljaa baarin takaovesta
viiltävä ääni huutaa pimeydessä apua
joku löytää turvapaikan katuojan syleilystä
toinen kadottaa itsensä täysin vailla ymmärrystä

alumiinikuu heijastaa teräsauringon valoa päälle maan

slalomsukseni sujahtavat jalkojesi väliin
huutosi kiiltää kuin koh-i-noor
minä olen onnea täynnä
ajamme autolla kotiin, otamme wokpannumme yhdessä esiin
sä painat perseesi pannuun
mä tunkeudun -89 busoleepullolla

alumiinikuu heijastaa teräsauringon valoa päälle maan

vahva-aivoiset hoitajanuorukaiset ruokkivat minua pillereillä
voimakasaivoiset huolenkantajat ruokkivat puuterilla
kantakaa leipä sisään, viekää jeesus kävelylle
mä olen kirjolohi, broileri ja kananmuna
jeesus sisään, leipä ulos

alumiinikuu heijastaa teräsauringon valoa päälle maan

mä olen syntynyt supermarketissa
kasvanut kyttänä new yorkissa
älä vie mua metsään, mä tukehdun
sulla on kyrmyniska-ahven jalkojesi välissä
nälissäsi kuljet kaupungissa
mä olen syntynyt supermarketissa

alumiinikuu heijastaa teräsauringon valoa päälle maan


Meidän isä

Meidän isä meni taivaaseen
nyt sieltä sataa leipää
hän tähdet taivaalle räjäyttää
puhaltelee elämää
me lapset ollaan lammaslaumaa
pahaa ja likaista joukkoa
isä käskee ja me ryömitään
polvet ruvella nöyrrytään
kuolemaa ja elämää pelätään

veljeni, vanhempi iältään
syntyi kuin sankari sikari suussaan
kapaloista jo karmea huuto:
”äiti perkele, imettämään!”

ja isä hyvä on, mä paha syntinen
anteeksi anelen

meidän isä ja meidän äiti
olivat kerran nuoria
he saivat lapsia, tuli ongelmia
sitten isä meni taivaaseen
ja äiti jäi lasten kanssa yksikseen
nyt isoveli hakkaa siskoa ja mua
se on sekaisin, tahtoo riehua
sotkee paikat ja särkee kaiken
äiti voi vain alistua
meidän äiti on vanha jo
mutta vielä se synnyttää
meidän äiti on toista maata
minä vanha sen helmoihin
miehen täytyy rakentaa
pientä elämää suurempaa
äidin rinnoille me rakennetaan
äidin lanteille me rakennetaan
rakennetaan, pojat, rakennetaan
äiti murtuu, mutta rakennetaan

isä on hiljaa vintillä
kun lapsi raiskaa äitinsä
mä panen pääni pensaaseen
isoveli mua anukseen
valtava karju, vastasyntynyt
nyt jo myynyt äidin ja mut

ja isä hyvä on, mä paha syntinen
anteeksi anelen


Hetki hautausmaalla

Mä tuijotan kiveä, jossa seisoo kuolleen toverini nimi
tänne mä päädyn itsekin, vaikka kuinka riuhtoisin
hänen nauravat kasvonsa mätänevät, kouransa maatuvat
ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa
niin enää ei tunnu missään

mä tuijotan kiveä, jossa seisoo kuolleen toverini nimi
hänen vaalea tukkansa kasvaa vaan
vaikka lumi jo peittää maan
hän nukkuu vastoin tahtoaan, matoja poskillaan
siihen mä päädyn itsekin, vaikka kuinka riuhtoisin

siis ota mua kädestä, mennään pois
halataan vielä, kun ehditään
hetkellinen onnen tunne kesken kaiken
kesken koko olemisen turhantärkeyden
ihan kesken kaiken

mä tuijotan kiveä, jossa seisoo kuolleen miehen nimi
tänne mä päädyn itsekin, vaikka kuinka riuhtoisin
vaikka linnoissa herrana kulkisin, käskyjä jakaisin
niin multaa suussa makaisin lopulta kuitenkin
siis hellitä hetkeksi, poikaparka
halataan vielä, kun ehditään
hetkellinen onnen tunne kesken kaiken
kesken koko olemisen turhantärkeyden
ihan kesken kaiken

kaikki ne kauniit päivät kuulin katkeruuden ääntä
omaa mieltäni tuijotin, ajalle hävisin
nyt mun kalpeat kasvoni mätänevät, luuni maatuvat
ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa
niin enää ei tunnu missään
mä tuijotan kiveä, jossa seisoo
mun kuolleen ruumiini nimi


Tuupovaara–Helsinki

Mä läksin tuupovaaran takaa kultaa vuolemaan
ja mä päätin: kaiken saan

kieleni mieltyi suklaisiin
mä iskin kynteni peniksiin
ne tuovat rahoja kaupunkiin
opin: ei oo kultaa kaikki mistä rahaa saa
pronssia ensin vuoleskelin, sitten jo hopeaa
ensin vuolin pronssia ja sitten hopeaa
oo-hiio-hiio-hoi!
hiio-hiio-hei!

mä läksin tuupovaaran takaa kultaa vuolemaan
ja mä päätin: kaiken saan

rynnin, tönin, kamppailin
menin kimppaan, petin kumppanin
tuupovaaran takaa
mummon metsät mä kylmästi huijasin
mersulla kotiin jouluksi ajelin
siellä kotikylän suurta poikaa niin hurjasti juhlittiin
kaupungissa mua jo pelättiin ja laulettiin:
saatana saapui helsinkiin!
hiio-hiio-hoi!
saatana saapui kaupunkiin!
hiio-hiio-hei!