ONNELLISUUS (2010)

ONNELLISUUS (2010)


Onnellisuus

Rakkauteen kaikki kurkottaa
ojentaa elämänsä
rakkauden luodin osumaa
odottaa eikä pelkää
rakkautta kaikki janoaa
onnea häilyväistä
rakkauteen kaikki hajoaa
syntyäkseen uudelleen
tuoreeseen ruumiseen

maailman kaikki kaupungit
on täynnä onnen sirpaleita
niistä muodostuu
onnellisuus

uudessa maailmassa on yö
uni kiertää ympyrää
valvoo, et’ kaikki hengittää
yhdessä, yhtä aikaa
kaukainen laulu pyörittää
säveltä muinaista
on aika hiljaa rakastaa
ja yö kuuntelee
laulua muuntelee
maailman kaikki kyyneleet
tulvii onnen pisaroita
niistä muodostuu
onnellisuus
onnelliseksi
ei tyttö tahdo tullakaan
onnelliseksi
enemmän poika haluaa
onnelliseksi
ja odottamaan kuolemaa
onnelliseksi
rauhaan


Vuorelle

Nyt mä aion olla positiivinen
ja viedä kaikki mun mukanani hurmioon
mä aion
joo mä aion mennä valoa päin
ja viedä kaikki mun mukanani aurinkoon
mä taion
nyt mä taion paratiisin jossa kullervon kirous on
hukutettu avantoon
vai onko
ei oo helppoo olla positiivinen
kun kaikki paska tunkee aivoihini väkisinkin

auta mua
kohoamaan
hautautua
ei tahdo kukaan
kiivetäänkö vuorelle
turvaan, turvaan
vedän sut mun luo
ellet mua painosta putoamaan
nyt mä uskon kyllä ihan mihin vaan
mä uskon kaikkeen, mikä on mahtavaa
mä uskon
joo mä aion mennä toivon kanssa
uskoa asemalle vastaan
ja hurahtaa
totuusko?
ai se totuus, joka myydään halvalla
kauniissa paketissa paloittain monille
sille, joka siihen uskoo ja ostaa
totuutensa tuoreena päivittäin


Sitä pitää olla viileä

Kuulinko oikein vai luulinko sun sanovan:
“kyyti on kylmää”, ja armoa jo anovan
suurimmat haaveemme toteutuvat
ja sä olet kuin kevätjää
kuulinko oikein vai luulinko sun puhuvan?

sitä pitää olla viileä
vaikka sisällä kiehuu
sitä pitää olla viileä
tai kaikki paljastuu
mä jäädyn
sitä pitää olla viileä
niin viileä kuin kuu
sitä pitää olla viileä
tai kaikki paljastuu

polttelen jäitä ja kuumana sua odotan
hikoilen, raskasta painoani pudotan
kylmästä kuumaan ja takaisin
mä olen onnesta sekaisin
polttelen jäitä ja kuumana sua odotan
sitä pitää olla viileä
vaikka sisällä kiehuu
sitä pitää olla viileä tai kaikki paljastuu
mä jäädyn
sitä pitää olla viileä
vaikka hirmumyrsky riehuu
sitä pitää olla viileä
tai kaikki paljastuu
kuljemme kevättalven yössä vaitonaisina
ja huudamme ilmaan kaikki
ilot, murheet, vainoharhat
muttemme pelkää
miksemme pelkää?


Sytytä elämä

Ihmisten loputon virta laskee ihmisvaltamereen
syvyyksissä jokainen on itsellensä arvokkain
syntymät ja kuolemat vilisevät silmissä
vuosisadat vaihtuvat kuin kirjan sivut selaillessa
missä on sun paikkasi tänään?
missä on mun todellisuuteni?

ei oo vihaa, ei vainoa
kuin ihmisten aivoissa
maailma on kaunis
maailma on hyvä
jos niin sovitaan
pahuus on väistyvä
ei vihaa, ei vainoa
kuin ihmisten aivoissa
maailma on kaunis
maailma on hyvä
jos niin sovitaan
pahuus on väistyvä
tulta!
mullon kylmä
tulta!
sytytä elämä

puolikkaita ihmisiä virran pyörteissä
etsimässä vastakappaleitaan öiden pimeydessä
joku luulee löytävänsä, toinen löytää luulemansa
kolmas hylkää oikeansa vasemmalla kädellänsä
missä on sun paikkasi tänään?
missä on mun todellisuuteni?


Mannerlaatat

Kaikessa kauneudessaan
rakkaus on hiipuvaa
kaikessa hurjuudessaan
vihakin vaikertaa
suurilla sanoillamme
leikimme kohtaloilla
kaivamme hautojamme
hienoilla lapioilla
rakastan autoja
ja koreita tavaroita
vehkeitä, välineitä
sihinää, surinoita
kaikesta mainitusta
ei mitään käteen jää
mut toivon lapsillemme
onnellista kesää

kuulen, kuinka mannerlaatat taas
liikkuvat yössä
meitä ei voi mikään erottaa
olemme yhtä
vedenpaisumus saa tulla
vaan me emme pelkää
rakkaus meidät kaikki pelastaa
ja nyt saa nauraa
mannerlaatat meissä liikahtaa

presidentti rukoilee
mä pysyn pinnalla
en harrasta sukellusta
laitteiden hienoudet
ei herätä luottamusta
ei idän uskonnotkaan
tempaa mua syvemmälle
ei gurut kesää tee
järvelle jäätyvälle
rakastan ruokia
ja juomia huumaavia
huonoja huumeita
ja nihkeitä nautintoja
kaikesta mainitusta
ei mitään käteen jää
mut toivon lapsillemme
onnellista kesää

kuulen kuinka mannerlaatat taas
liikkuvat yössä
meitä ei voi enää erottaa
olemme yhtä
vedenpaisumus saa tulla
vaan me emme pelkää
rakkaus meidät kaikki pelastaa
ja nyt saa nauraa
mannerlaatat meissä liikahtaa

presidentti rukoilee


Hengitä

Kun aamuhämärään
sä avaat ovesi
niin hengitä, hengitä
kun astut tyhjyyteen
sen hurjaan kaaokseen
niin hengitä, hengitä

niin kaikki muutkin tekevät
niin heikot kuin myös väkevät
joku hiljaa, toinen huohottaa
joka henkäys sua odottaa
sua rakastan, sen ymmärrän
kun hengitän

kun karkaat ikävään
tai kohtaat varjosi
niin hengitä, hengitä
mä olen lähellä
odotan kivellä
ja hengitän, hengitän

niin suloinen on elämä
katkeran mielen peittämä
kuoleman kellot herättää
meidät taas uuteen elämään
sua rakastan, sen ymmmärrän
kun hengitän


Antaudutaan

Mulla on pieni ongelma
piru roikkuu niskavilloissa
enkä mä saa sitä pois
se ei suostu lähtemään
kaikki muu on samantekevää
mä tahdon taas alkaa elää

ja nähdä kuinka hymy nousee rakkaan silmäkulmaan
yhtyä nauruun tarttuvaan
ei auta muu kuin heittäytyä veteen selälleen
ja jäädä pintaan kellumaan
antaudutaan

yritän sadetanssia
kokeilen paria gurua
mutta ei se lähde pois
se ei päästä otettaan
kaikki muu on samantekevää
mä tahdon vaan alkaa elää

ja nähdä kuinka hymy nousee rakkaan silmäkulmaan
yhtyä nauruun tarttuvaan
ei auta muu kuin heittäytyä veteen selälleen
ja pilviä hiljaa tuijottaa
ja nähdä kuinka hymy nousee rakkaan silmäkulmaan
yhtyä nauruun tarttuvaan
ei auta muu kuin heittäytyä veteen selälleen
ja jäädä pintaan kellumaan
antaudutaan


Hullun paperit

Valtakuntaa uhkaa sekasorto
tyynen veden pinta väreilee
uhka nousee sieltä
mistä ei osattu odottaa
paine murskaa ihmissydämemme

mulla on hullun paperit
ja sulla on lupa tappaa
mulla on hullun paperit
koska mä vihaan väkivaltaa
mulla on hullun paperit
ja sulla on lupa tappaa
sain pelissä punaisen kortin
koska en hyväksy väkivaltaa

kuinka tähän pisteeseen on tultu
vai tässäkö on aina oltukin?
kehitys ei koske
hengen ravintolan ruokalistaa
ainoastaan silmän pikaruokaa

sekavaa, sekavaa
kaikki on sekavaa
kuka voisi kertoa
mikä tie vie perille
osa meistä sekoaa
joku uskoo jumalaan
loput hakkaa päätään
seinää vasten verille


Loputon kasvu

Sä oot pienenä jo ollut niin pitkä ja hontelo
mummo ei voinut ymmärtää lasta aina vaan pidempää
sä vahvistuit ja kaunistuit
komeimpaan poikaan rakastuit

ei voi olla totta, ettet ole kasvanut pituutta vuoteen
olet vasta kolmenkymmentä
kaikki kasvaa suuremmaksi
paremmaksi, onnellisemmaksi
sull’ on vielä aikaa venähtää

voitais hommata kai sulle lisäravinteita
hormonihoito vois olla paikallaan tässä tapauksessa
sut täytyy saada kasvamaan
lääkkeet on luotu auttamaan

ei voi olla totta, ettet ole kasvanut pituutta vuoteen
olet vasta kolmenkymmentä
kaikki kasvaa suuremmaksi
paremmaksi, onnellisemmaksi
kyllä säkin vielä venähdät

tunnen kun mä kasvan
onnen tunnen, kun mä kasvan
vaikka lääkärit yrittää muuta väittää


Laulajan paras ystävä

Jos sä haluut, et’ sua kunnioitetaan
jos sä haluut, et’ sua rakastetaan
jos sä todella toivot, et’ muut huomiois sut
sun pitää olla kuollut

jos sä tahdot tietää, mikä on sun elämäsi suurin päivä
hetki, jolloin saat äänesi kuuluviin
ei huolen häivää
kaikki kyllä kuulee sut, kun sä oot kuollut

laulajan paras ystävä
on pukeutuneena mustaan
arkku oottaa kantajaa
kun vainajaa taas silmään kustaan

pian kaikki tuntee sun tarinas
saat levyistä platinaa ja kultaa
kun pumppu pettää ja komppi jättää
ja päälläs on metri multaa

laula henkesi edestä
etusivusta, haudan takaa
saat manalan jonossa vielä kerran
nimikirjoituksia jakaa

sun pitkäaikaiset ystäväs
työtoverit rakkaimmat
sut paloittelee, viipaloi
ja kerrankin kunnolla markkinoi


Friikkaan

Friikkaan ja vaihdan maisemaa
jätän kaiken taa
ja lähden tuntemattomaan
friikkaan ja teen u-käännöksen
ahnaasti kurvailen
kaikilta tietä kyselen
friikkaan ja vaihdan maisemaa
jätän kaiken taa
ja lähden tuntemattomaan

mä tahdon nähdä sen
maailman täydellisen
mä tahdon kuulla sen
ja kyllä sen kuulee
vähän kuin merillä
oon aina perillä
ja polvet verillä
mä konttaan kun kulkee

luuranko soi
mä unelmoin
sen kylkiluiden pianosta
pääkallo soi
mä unelmoin
sen takaraivon purkauksesta
kun kävelen, ihmettelen
et’ polvilumpio viheltelee
luuranko soi
mä unelmoin
et’ koko maailma sen mukana sois