Lokaa ja kuita
On taas lokakuu, ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta
kun väritkin pakenevat
jos kauneus on kuitenkin olemassa
ihan tavallista, käsinkosketeltavaa
on katsottava tarkkaan ja kumarruttava
sillä kauneus on pientä ja matalaa
syksyllä sateessa surkeena oliona
löysin maasta omenan
se oli tavallinen omena, loistavaa
mä vein sen kotiin, ja söin sen heti
et’ syödä omenaa voi olla niin juhlavaa!
on taas lokakuu
on taas lokakuu, ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta
se puhutteli minua, neuvoja lateli
mä olen osa sinua, se liverteli
minä tulen puusta, puu tulee maasta
maa tulee muusta ja muu sieltä jostain
kun ero lyö suurella vasarallaan, se saa mustaksi maan
kun mä rakastuin omenaan, mä rakastuin maailmaan
mä olen tuli, vesi, ilma, aurinko ja maa
sattuman oikusta salamat sanoivat
jätä laho latosi ja näe kotisi
on taas lokakuu
on taas lokakuu, ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta
on taas lokakuu, ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta
kun väritkin pakenevat
sä olet omenapuu ja mun täytyy päästä sun luo joka syksy
kun hedelmät kypsyvät
Minä minusta minuun
Minä olen maailmannapa
minusta lähtevät elämänlangat
minä olen satakieli
minä minusta minuun
minä olen tuli, tuijota
minä olen kiinnostava
minä olen muuttolintu
minä minusta minuun
minä, minä!
minäminäminäminäminä!
muualla on paremmin
muualla on enemmän
muualla on ihanaa
ihan missä vaan
toisilla on paremmin
toisilla on enemmän
toisilla on ihanaa
ihan kellä vaan
minä, minä!
minäminäminäminäminä!
sanojen kalinaa, kolinaa, kilinää
vilinää, hulinaa
sanat, sekavat sanat
sanojen kalinaa, kolinaa, kilinää
vilinää, hulinaa
sanat, katalat sanat
sanasta sanaan ja takaisin kiihdytetyin askelin
minä petän minua ja sinä petät sinua
minä petän sinua ja sinä minua
minä olen maailmannapa
minusta lähtevät elämänlangat
minä olen satakieli
minä minusta minuun
minä, minä!
minäminäminäminäminä!
sanojen kalinaa, kolinaa, kilinää
vilinää, hulinaa
sanat, sekavat sanat
sanojen kalinaa, kolinaa, kilinää
vilinää, hulinaa
sanat katalat sanat
sanasta sanaan ja takaisin kiihdytetyin askelin
Vanhuus
Eräänä aamuna heräsin
huomasin muuttuneeni
olin vanha ja raihnainen, heikko voimiltani
katsoin kaihtimen taakse
kaikki muu oli ennallaan
vain minä ja pölyinen huone
vanhuus seuranain
vanhuuden punainen vaate oli puettu ylleni
ja härkien vetämät vaunut veivät mua kohti kotiani
onneks tuo tuuli on tuttu
enkä pelkää sadettakaan
olen päättänyt törmätä kaikkeen
herra paimentaa hullujaan
nyt olen vanha ja raihnainen
heikko voimiltani
mut aurinko antaa taas
on aika kastella hautuumaa
vanhuuden punainen vaate oli puettu ylleni
ja härkien vetämät vaunut veivät mua kohti kotiani
Sulaa
Joka päivä menen materian taa, menen materian taa
menen materian taakse
joka päivä menen materian taa, menen materian taa
menen materian taakse
miksi menen?
mä tahdon sulaa sun eteisesi seiniin
mä tahdon sulaa sun sydämees
minä menen, menen toverien luo, menen toverien luo
menen toverien luokse
minä menen, menen toverien luo, menen toverien luo
menen toverien luokse
miksi menen?
koska ne sulaa mun käsivarsieni ihoon
mä tahdon sulaa sun sydämees
Muutetaan pois
Mä lähden pois, pois, pois
pois, pois, pois, pois, pois, pois
pois tästä maasta
jossa hiukset jäätyy kiinni lattiaan
pois tästä kaupungista
jossa sormet tarttuu ikävään
muutetaan pois tästä maasta
mutta minne me muutetaan
sinnekö missä siintää onnen satumaa?
sinnepä sinne vie mun aatoksein
kun räntää sataa vaakasuoraan
ja harmaa hyhmä peittää maan
pois tästä maasta
jossa juuret kasvaa kiinni kivikkoon
pois tästä kaupungista
jossa nauru kuolee nauruun