ISMO ALANKO SÄÄTIÖ: SINGLEILTÄ JA KOKOELMILTA

 

Pop-musiikkia

Sen tytön huulet oli mustat ja pojan silmät kiiluivat
he rakastuivat kun kitarat surisivat
heillä molemmilla oli univormut,
heimovaatteet ja kampaukset
he ymmärsivät toisiaan ja tahtoivat yhdessä
pelastaa maailman

kuunnellen pop, pop, pop, pop, pop, pop-musiikkia
yksinkertaisia sanoja rakkaudesta
tämä on pop, pop, pop, pop, pop, pop-musiikkia
yksinkertaista mutta totta

se tyttö meni naimisiin, sen pojan kanssa naimisiin
he rakastivat ja kitarat helisivät
he eivät ole löytäneet sitä jotain, mitä ovat etsineet
mut ymmärtävät toisaan ja tahtovat yhdessä
jaksaa maailmaa

kuunnellen pop, pop, pop, pop, pop, pop-musiikkia
yksinkertaisia sanoja rakkaudesta
tämä on pop, pop, pop, pop, pop, pop-musiikkia
yksinkertaista mutta totta, mutta totta, niin totta

kuin paskajärven kaunis charlotta
heidän poikansa nimi on johnny
ja pojankin silmät kiiluvat
hän varttuu nyt kun kitarat surisevat
johnnyllakin on univormu,
heimovaatteet ja kampaus
hän tapasi eilen marian, he tahtovat yhdessä
pelastaa maailman

 

Vittu kun vituttaa

Mua itketti, kun olin vauva
lapsena keljutti
sitten musta tuli nuori
ja alkoi vituttaa
mua vituttaa nyt aina vaan
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa niin ankarasti
vittu kun vituttaa

työnnä positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan

mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa
se on niin kaunista katseltavaa
kun kunnolla vituttaa
kohtaa toisen samanmoisen
ja vittu kun vituttaa

älä loihe mulle lausumaan
kauniita sanoja
älä saatana tule antamaan
mitään vitun tukea
anna olla, kun poikaa vituttaa
anna olla aamusta iltaan
vitutus on otettava kokonaan
silloin kun vituttaa

 

Taide vai jazz? (rock’n’roll)

Rock’n’roll
27 vuotta syöksymistä löyhkääviin kitoihin
uljaana soturina miekka soiden
sitten äkkiä kitojen uumenista
nousevat virvoitusjuomien kuplat
jotka hukuttavat soturin

kun sitten äkkiä joudun todellisuuden syövereihin
ja pohdin olemassaoloni syvintä etiikkaa
ja kaikkia siihen liittyviä moraalisia kysymyksiä
mieleeni herää kysymys: taide vai jazz?
kumman puolesta kuolisin? taide vai jazz?
upeita asioita kumpikin, taide vai jazz?
kumman puolesta kuolisin? taide vai jazz?
upeita asioita kumpikin, taide vai jazz?
vai rock’n’roll?
vai jazz?
vai jazz!
rock’n’roll
rock’n’roll
rock’n’roll

27 vuotta syöksymistä löyhkääviin kitoihin
uljaana soturina miekka soiden
sitten äkkiä kitojen uumenista
nousevat virvoitusjuomien kuplat
jotka hukuttavat soturin
joka ei osannut uida

ja kellareissa vihaiset nuoret teroittavat kitaroitaan

 

Tule tuli

Tule, tule, tule tuli
tule, tule, tule tuuli
tule, tule, tule, tule

tule mun aavalle lakeudelleni
lepäämään koko pituudellasi
tule mun aavalle lakeudelleni

leimahda liekki mun lakeudellani
tuiverra tuuli mun syövereissäni
leimahda liekki mun lakeudellani

suonissa virtaavat viileät veet
koskien kuohut ja maan lähteet
vaarojen väli on verenpunainen

leimahda liekki mun lakeudellani
tuiverra tuuli mun syövereissäni
leimahda liekki mun lakeudellani

Tule, tule, tule tuli
tule, tule, tule tuuli
tule, tule, tule, tule

 

Labra

Paraneeko maa, kun paha pihdeillä poistetaan
paraneeko maa, kun pyhä pölinä toistetaan
paraneeko maa, kun lailla tähtien loistetaan
parane pian, parane pian, parane pian
parane pian, parane pian

pane poikittain se paha, parempi palkitaan
pane poikittain se pyhä, parempi palkitaan
pane paikoilleen ne palat, parempi palkitaan
pari paikallista käveli kadulla tuhkissaan
la-la-la-la-labra

usko ei auta uskotonta
toivo toivotonta syö
laulu lohduttaa lohdutonta
leikkiä kirveellä lyö
la-la-la-labra

pari parraskuinen kylvi kauhua kuulillaan
pari parraskuinen piikit pyhillä huulillaan
pari parraskuinen pyyhki meriä tuulillaan
on marraskuu, parrasvaloista taas poistuillaan
paratiisin biisin kiisin panemaan pyörimään
paratiisin biisin, joka hukkui jo hyörinään
paratiisin iisin biisin paketin nyörit nään
vedä narusta, karusta korusta iloista elämää
la-la-la-la-labra

tuuli ei tuonut vastausta
eikä sillä mitään tee
laulu läikehtii lohdutusta
hämmentyneet hymyilee
la-la-la-labra

 

Nokian takana

Syvällä hämeen sydämessä
kaukana maailman kauheuksista
tampereen tuntumassa
nokian takana pellon laidalla
pieni punainen mökki pellavaverhoineen
tuvan nurkassa poika tavaa
uljasta uutta maailmaa

mitä on nokian takana?
metsää, metsää

repussa kylän kirjastosta
lainattu kaikki paitsi päätalot
kun korpikuusen alla
poika pänttää ekonomiaa
mummot päätään puistelee ja supisee:
”poika päätyy nuorena hautaan
kaatuu sydänkohtaukseen”

mitä on nokian takana?
metsää, metsää
maailmalle poikaa äiti valmistaa
mökissä pojasta leipoo johtajaa:
”teet miljoonia ja onnen maan
sua kohta kaikki kumartaa”
kumisaappaat saavat jäädä porstuaan
poika lähtee eikä palaa
vaikka äiti odottaa

mitä on nokian takana?
metsää, metsää

tonneittain puutavaraa ja avaraa maisemaa

 

Jalankulkuonnettomuus

Käyt kelmeässä illassa
tien kaukaisella laidalla
nään varjosi hinaavan sinua
vain tie kuiluna ammottaa
saan vielä sua oottaa
kun miehen oloinen hahmo vihertyy
tammikuun taivaalta tippuilee lunta
on kaupungin yössä valoisaa
tunnemme suojaavan tien
sä tuut niin kuin valkoinen valhe
sä tuut niin kuin muinaiset talvet
sä tuut olen onnellinen
hetken ihmeellisen
kunnes sammuu kuu
jalankulkuonnettomuus

kuu ulvoo, maata jalkojensa alla se palvoo
luurangot huojuvat tuulessa hiljaa
tammikuun taivaalta tippuilee lunta
on kaupungin yössä valoisaa
jään peltisen sulhasen taa
sen suu on kai kaupungin kaunein
sen silmät kuin tuikkivat tähdet
se kiihdyttää huojahdellen
tunnet kosketuksen
kunnes sammuu kuu
jalankulkuonnettomuus


Ääriviivat

Piirrä mun ääriviivat
että näkisit mun sisälläni raivoavat voimat
piirrä mun ääriviivat
etten hajoaisi taivaan tuuliin liian monta kertaa

köynnökset syliin kietoutuu
ja jalat maahan kaivautuu
kun sanat syttyy palamaan
koskettaessaan toisiaan

niin poistun elämästä
häivyn pyörimästä
turhaan toisten nurkissa
liu’un pölyttyneen kirjan sivuille
ja suoraan suureen tarinaan

piirrä mun ääriviivat
että näkisit mun sisälläni raivoavat voimat
piirrä mun ääriviivat
etten hajoaisi taivaan tuuliin liian monta kertaa

kun piikit lihaan tunkeutuu
hyönteiset hiuksiin takertuu
laskeudun syvään kellariin
käperryn nurkkiin homeisiin

 

Noidat

Hattuhylly täynnä päähineitä
joiden muoto muuttuu yhtenään
levotonta värinää
naulakossa viittoja ja verenpunan huuhtomia huiveja
tulisia turkkeja
eteisaulan auetessa saliksi vie kaaos kaikki mukanaan
kuumeiseen kuhinaan

keitä täällä tänään on
joukko vallan vallaton
kyytipoikaa kaatuu kitoihin

noidat hoilaa hillitöntä hittipätkää
oivat noidat gurupuvuissaan
noidat hoilaa, taivas tippuu tanssikenkään
oivat noidat nostavat sen taas

palkintoja jaellaan ja juopuneimmat
viedään tyrmään sammumaan
käärmeitä peittonaan
palkituimmat brassailevat päheimmillä
uutuustaikatempuillaan
käheimmillä kuteillaan

kaikki täällä tänään on
joukko vallan vallaton
siipiveikot pörrää luutineen

 

Tee hyvä työ

Tee hyvä työ tänä yönä ja tuu mun luo
älä huomista mieti
tee hyvä työ, tee hyvä työ
tee hyvä työ tänä yönä ja tuu mun luo
älä huomista mieti
tee hyvä työ, tee hyvä työ
tee hyvä työ, tee hyvä työ

tavallisesti kuvittelemme, ajattelemme
emme tee
viattomasti huvittelemme, kuvittelemme
emme tee
lankeemus ei kiehdo mua

pelillisesti kehittynemme
vuosi vuodelta enemmän
välillisesti kuvittelemme
muoti muodilta vähemmän
lankeemus ei kiehdo sua

todellisuuden onkaloissa sukeltelemme
evinemme
ilma loppuu, mitä teen
jäänkö tähän syvyyteen?
lankeemus ei kiehdo sua