ISMO ALANKO TEHOLLA: SINGLEILTÄ JA KOKOELMILTA

Perhekuva

Aamu sarastaa, yö hajoaa
maahan vajoaa
taivas aukeaa, sinne käydä saa
kuka haluaa
hiljainen liike herää taas
pelkokin alkaa kajastaa, nakertaa
kun perhe valuu paikoilleen
asettuu kuvaan yhteiseen, ehyeen

nainen ja mies kuvassa taempana
usko ja toivo ja se ruma sana
tyttö ja poika ja aamukasteen raikkautta
mutta ei armoa, ei oikeutta

mies jää seisomaan, panee palamaan
vanha kalanaama
nainen naurahtaa, lipoo huuliaan
yhtyy kuulijaan
nuoremmat kinastelevat
kumpi käy lisää mehua; poika
naapurin rouva tähystää
katsokaa vielä kameraan, hymyilkää

nainen ja mies kuvassa taempana
usko ja toivo ja se ruma sana
tyttö ja poika ja aamukasteen raikkautta
mutta ei armoa, ei oikeutta

Ihmissyöjät

Ne tulivat ja veivät mukanaan
ikuiseen pahaan paikkaan
ne seisoivat joukoissamme
pian kohosivat yläpuolellemme leijumaan
sieltä haarukoivat sattumaa

ihmissyöjät ovat täällä taas
ihmissyöjät ovat täällä taas
alkukeitossa killutaan
kun pääruokaa vielä kokataan
ihmissyöjät ovat täällä taas

ne repivät selkänahkamme
raunioittivat koulumme
ne söivät hoitajiemme lihat
ja polttivat hihat
kun rukoilimme vielä yhtä aamua
ilman taistelua voitosta

ihmissyöjät ovat täällä taas
ihmissyöjät ovat täällä taas
alkukeitossa killutaan
kun pääruokaa vielä kokataan
ihmissyöjät ovat täällä taas