KUKA TEKI HUORIN (1986)

Kuka teki huorin

Joku keitti elävältä
tuulen huminan
joku tappoi tuulen tieltä
metsän havinan
joku vaihtoi selkärangat
kumikopioihin
kuristi niin, ettei ilma
päässyt keuhkoihin

kuka teki huorin?
sitä paljon kysellään
kuka teki huorin?
sitä ihmetellään
kuka teki huorin?
kuka katsoi itseään?

meren alla kalat repii
kiduksiaan kummissaan
kuka myi sen myrkyn
joka kuskaa nekin kuolemaan?
kuka osti mielen
joka piti maailmaa paikoillaan?
kuka halvaannutti kielen
jolla rakkaudesta kerrotaan?
joku tappoi metsän puut
joku tappoi tuulen
joku vaihtoi selkärangat
joku tukki suut
kuka myi sen myrkyn
meren alle
osti mielen
maailmalta
väänsi kielen
mielen kahlitsee?

kuka teki huorin?
sitä paljon kysellään
kuka teki huorin?
sitä ihmetellään
kuka teki huorin?
kuka katsoi itseään?

Museossa

Lohikäärmeen lailla juudas hulluna ratsastaa
pahat pelon oireet vihreillä kasvoillaan
miten kukaan tuolla lailla ratsastaa kuin peltopyy
johan siinä hevonenkin hölmistyy

niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa
ei se taida meitä silti paljon huolettaa
ei tarvii alistua, kun osaa polvistua

ei faaraotkaan eläessään olleet mustaa graniittia
ei tiikereitten silmät olleet noin vain sisäänpainettuja
naama lyöty tohjoksi ja puoli päätä puuttuu
mikään ei siis muuttunut, me luultiin: kaikki muuttuu

niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa
ei se taida meitä silti paljon huolettaa
ei tarvii alistua, kun osaa polvistua

kolmen metrin kivinyrkki lyö sua suoraan tajuntaan
poppamiesten raati tutkii, kuinka tämä vaikuttaa
aika liitää pois, sielun levottomuus katoaa
iho on lämmin ja hengittää
kivi kuolleena huokuu kylmyyttään

niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa
ei se taida meitä silti paljon huolettaa
ei tarvii alistua, kun osaa polvistua

niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa

Säkenöivä voima

Eläin elää, ihminen ihmettelee

kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta
säkenöivässä voimassa, säkenöivästä voimasta

paha panee pelkäämään
paha panee unohtamaan
kirkkaan voiman vaikutuksen
kaikki me ollaan eläimiä
kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta
säkenöivässä voimassa, säkenöivästä voimasta

paha kasvot vääristää
paha kielen kierouttaa
paha rientää estämään
kun rouvat ryhtyy rokkaamaan
rumaa, huonoo, rumaa
kaikki me ollaan eläimiä
kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta
säkenöivässä voimassa, säkenöivästä voimasta

kivinen miehen vartalo
ei oo kiveä laisinkaan
kivinen naisen vartalo
vuotaa verta peloissaan
kun kiviset lapset ovatkin
jo kiveä kokonaan
kaikki me ollaan eläimiä
kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta
säkenöivässä voimassa, säkenöivästä voimasta

Kaksin

Orpo on outona suuressa maailmassa liikkua yksinänsä
kylmissänsä ulkona nukkua yksin ikäväänsä

kun minä sitten sinut näin, niin aurinko hullaantui
rämähti lämpöä loistamaan ja niin kaikki valaistui

nyt silloinkin kun yksin oon, niin olen minä kaksin
kaksin hyvyys kainalossa, hiljaa sylityksin

Kansallispäivä

Yksi hakkaa vastasyntyneellä toisen kasvoja
kolmas ajaa irvistellen vanhaa kuorma-autoa
he levittävät vitkaan kumousryhmän iskulauseita
kun presidentti saapuu tarkastamaan valtakuntaansa

presidentin tukkalaitteen luona pyörii armeija
kuuden asteen koulutuksen hyperampiaisia
vastapuoli – kansa siis – on saanut täyteen mittansa
he käyttävätkin aseenaan stp-muurahaisia

nyt mä sulle kerron kaiken sen
josta muuten vaikenen
suuri kuolonjuhlapäivä tänään on
niin kuin huomenna ja eilenkin
sekaisin
muurahaiset soluttautuu presidentin nivusiin
sieltä paha myrkky hiipii hiljaa suoraan aivoihin
pikkuhiljaa presidentti sulaa kukkatapettiin
ja törmää siellä oikein kunnon kelpo kansanihmisiin

hän hyppää vanhaan haalariin ja työläislaulut soi
vain hirmuaseen käyttö voiton tappelussa toi
nyt ihmismielen murskanneitten voittohymnit salamoi
toinen toisen verta juo ja itseänsä jumaloi

nyt mä sulle kerron kaiken sen
josta muuten vaikenen
suuri kuolonjuhlapäivä tänään on
niin kuin huomenna ja eilenkin
sekaisin
ja hämillään
sekaisin
peloissaan

Mustamaalaan

Sanoit sä mitä vaan
niin mä sen kyllä mustamaalaan
ikiomassa niin pimeässä komerossani
käyttelen tummia värejäni
mä mustamaalaan, mä mustamaalaan
jos mä susta maalaan niin mä mustamaalaan
jos mä levittelen kirkkaita värejä
siveltimeni alkaa niitä peitellä
mä mustamaalaan, mä mustamaalaan

sä oot niin innoissas, mä sut jo pian mustamaalaan
sä et tiedä vielä kuinka sua huijataan
et raukka tiedä kuinka kunnolla kusetetaan
mä mustamaalaan, mä mustamaalaan
sanoit sä mitä vaan
niin mä sen kyllä mustamaalaan
matkalla valoon ja väreihin
putosin pimeyden ansoihin
mä mustamaalaan, mä mustamaalaan

Kemiaa

Hei kuulkaa kun lapset harrastaa
modernia kerroskemiaa
muuten ei pystytä katsomaan
kuin yhtä kerrosta kerrallaan
joka tytön päästään pyörälle saa
kun kolmatta kerrosta vilauttaa
siellä on keljukin mukavaa
kuplivaa kerroskemiaa

törkeetä kahden kerroksen kemiaa!

kun sä katsot kadulta ylöspäin
pilvien taakse kerroksiin
niille sä oot vain muurahainen
ne sylkevät päällesi viruksen
no sä ryntäät ylös kerroksiin
katsot syvälle ihmisiin
kerrosten naisilla omatunto arka
miehillä musta, raukka ja parka

törkeetä kahden kerroksen kemiaa!

Joku kuuntelee

Seinien korvat heiluvat, vaikka ilma on tyyni
korvien liikkeet heijastuvat, mieli on peilityyni
jalkojen liikkeet hidastuvat, kun tuuli ei huokaa
käsien kaaret seisahtuvat, olen puhtaassa ilmassa taas

mä en uskalla sanoa et’ rakastan sua
joku kuuntelee, kuuntelee

olen suru puserossa tuskaillut niin kiduttavan kauan
sameita vesistöjä sukellellut kuristavan kauan
nyt pyhä henki kulkee sisään ja ulos ja silmät ne loistaa
tule niin mä tulen, menen minne menet
sinne missä sydämet rinnoista syödään

mä en uskalla sanoa et’ rakastan sua
joku kuuntelee, kuuntelee

Kristallilapsia

Niin paljon liikaa on typeryyttä täällä
päällä pikku maan
niin paljon liikaa turhaa
niin paljon hän pelkää omaa veljeään
liikaa hän pelkää itseään

mies kosketa kasvoja miehen

kuka saa pikku maan, kun elämä kuolee
kuka saa pikku maan kuolleen
kuka vaan haluaa, sen saa

me olemme kristallilapsia,
tuulissa maan tomuhiukkasia