Värityskirja
Väritän värityskirjaa
vedän viivan pisteestä toiseen
kokoan palapeliä
josta puuttuu paloja
joku auttaa löytämään
toinen katkoo kyniä
väritän värityskirjaa
verellä
sade hakkaa hartioita
tuuli rääkyy iskelmiä
kaadun ojaan vatsalleni
kunpa voisin tatuoida taivaan iholleni
ilo ilman ilmoitusta
muuttaa murheen muotoa
en ole enää entiseni
kunpa voisin tatuoida taivaan iholleni
väritän värityskirjaa
vedän viivan pisteestä toiseen
kokoan palapeliä
josta puuttuu paloja
joku auttaa löytämään
toinen katkoo kyniä
väritän värityskirjaa
aikamyrskyssä
salamoita selkärankaan
ihon ilotulitusta
tanssi myrsky vierelleni!
kunpa voisin tatuoida taivaan iholleni
Päivän uutinen
Kevätaamun kuulas valo hoitaa hoitajaa
heräilevä poikanen rintaa hamuaa
en voi olla olematta alakuloinen
ei kai tänään täydy olla onnellinen
iltapäivälehti kirkuu lasten kuolemaa
romuttuneen auton alta myssy pilkottaa
kaupan lehtihyllyt taas pian tyhjenee
huomenna jo uusi missi lapset korvannee
ihon alla vihan vallat hiljaa liikehtii
suonissani nauttimani myrkky lainehtii
häpeältä liekin saan tulisuudelman
pelko antaa siivet, jotka vie mua kohti riemua
ei vaan
tanssin taivaankannen alla
liemeen mielipuoliseen
tahdon lyödä vasaralla
naulan maailman sydämeen
pisteen tämän päivän uutiseen
kevätaamun kuulas valo hoitaa hoitajaa
heräilevä poikanen rintaa hamuaa
lelukaupan oveen nojaa poika hiljainen
pahvit ikkunoissa peittää maailman entisen
ei vois olla ihanampaa hetkeä kuin tää
jokin pojan sisällä rikki helähtää
vaimo katsoo parrakasta lasta säälien
toisen häpeään ei pääse sisään toinen
ihon alla vihan vallat hiljaa liikehtii
suonissani nauttimani myrkky lainehtii
häpeältä liekin saan tulisuudelman
pelko antaa siivet, jotka vie mua kohti riemua
ei vaan
tanssin taivaankannen alla
liemeen mielipuoliseen
tahdon lyödä vasaralla
naulan maailman sydämeen
pisteen tämän päivän uutiseen
tahdon lyödä, tahdon tappaa
tahdon olla ihminen
potkin rikki ikkunoita
tahdon olla ihminen
tai ees tämän päivän uutinen
Rakkaus on ruma sana
Jos sais heittää ärrän, ässän, koot ja aat ja uun vittuun
– tekisin sen heti!
repisin ja rutistaisin sanahirviön ruttuun
– tekisin sen heti!
pahan sanan surmaamalla huolet hukuttaa jos vois
– tekisin sen heti!
liian paljon kaunista kai kuolis silloin pois
– sana, pelkkä sana!
parempi vois olla vaikka liivi taikka laavu
suoli taikka suudelma, ilta taikka aamu
kirosanan kaltainen on lempi pohjoinen
rakkaus on ruma sana
kaipaus soi kauniimpana
rakkaus on ruma sana
runojen raiskaus
jos sais kerran reissullansa rakkaudesta ruikuttaa
– tekisin sen heti!
muttei ole enää sanaa, käytämmekin kauniimpaa
– tekaisin sen heti!
laa-laadn-doofn-diidn-dii-laadn-daadn-daa
– sana, mikä sana!
enää tarvitse ei valaa lemmenvaloja
jodlataan ja juostaan pitkin onnen saloja
kirosanan kaltainen on lempi pohjoinen
rakkaus on ruma sana
kaipaus soi kauniimpana
rakkaus on ruma sana
runojen raiskaus
Pisaroi
Sinä murhaat joka päivä höyryävän kuun
joka itkee reisiäsi vasten
etkä tunne hedelmiä lehdettömän puun
jonka juuret kupeisiisi painuu
ne etsii ravintoa huulilleen
kun kaipuu räjähtää
ja jää vain hyytynyttä häpeää
pisaroi – ruoho kastetta pursuaa
pian salamoi – taivas mahlansa vuodattaa
kun pisaroi – moni myrskyä oottelee
ja ilakoi – hurmio lähenee
tässä iltahämärässä tulvaa tuijotan
otsa nojaa peiliäsi vasten
sinä kuljet kumarassa niin kuin vanha mies
vaikka aurinko on ollut kauan
taas vanha virsi veisaa itsekseen
kun kaipuu räjähtää
ja jää vain hyytynyttä häpeää
pisaroi – ruoho kastetta pursuaa
pian salamoi – taivas mahlansa vuodattaa
maan iloihin meni moni, kun vielä sai
maan iloihin, jotka lohtua toivat kai
ja ne orgiat oli kaikkein jumalaisimmat
siellä juotiin enkeleiden kanssa
siellä syötiin himoa, ja nautintojen luu
oli mehukas kuin kuuma juoru
siellä naiset pukeutuivat pelkkään kultaan
ja ne miehet jäntevät kuin yö
taas sydän heikompaansa lyö
pisaroi – ruoho kastetta pursuaa
pian salamoi – taivas mahlansa vuodattaa
kun pisaroi
Maalausliike
Kun ajan lapset vilustuvat uudistusten tuulissa
he kiroavat menneisyytensä
kun tuomenoksa taittuu pienen käden kosketuksesta
se marjoillaan maata pommittaa
uunilintu uunissa ja kaikki paikoillaan
liian paljon pelissä, siis taakse poistukaa
maalausliikkeen harmaat seinät kertoo tutun tarinan
oven narahduksin tuuli soittaa tyhjää taloa
pitkin saloja huhuilee:
”valoa”
kun maine painaa enemmän kuin henki lasten huulilla
häpeä on tyyny, jolle vanhus painaa pään
rauha on kuin rutto, jota vastaan taistellaan
kiire kasvaa kulkiessa
pääsi on jo vadilla, johannes, olet vihannes
piiat kyökkiin jonottaa, kun rouvat pesee hameitaan
maalausliikkeen harmaat seinät kertoo tutun tarinan
oven narahduksin tuuli soittaa tyhjää taloa
pitkin saloja huhuilee:
”valoa”
Tango yössä
Yö ryömii hiljaa keittiöön
ui kahteen vanhaan riiviöön
ne istuu hiljaa, tuijottaa toisiaan
odottaa humalaa, ilma tihkuu vihaa
joku ovelle kolkuttaa, mut ei mennä sinne
se voi olla viiltävä kuu
vaara ruumiillistuu, saapuu
huudamme itsemme kauniiksi raivosta
päätämme päivämme transsiin
painamme puukkomme toistemme rintoihin
annamme yön tulla silmiin
kiitos, et’ tavattiin
kai muistat sen kuin eilisen
kun vietiin laukut mummojen
yks mummo kuoli sydäriin
paettiin kujien hämärään saalista viettämään
eikä kerrottu kellekään
mut ei mennä sinne vaan kauemmas lapsuuden taa
kun me murtaudutaan maailmaan
huudamme itsemme kauniiksi raivosta
päätämme päivämme transsiin
painamme puukkomme toistemme rintoihin
annamme yön tulla silmiin
kiitos, et’ tavattiin
Lihaa ja verta
Lihaa ja verta on luojalla lautasella
lepopäivän kapakassa, lihaa ja verta
poikansa kaverit on syöneet kaapit tyhjiksi
vain lihaa ja verta, likaista lientä
lihaa ja verta
mä olen keltaista, mä olen vihreää
mä olen sitkeää limaa, joka sylkäistään
päin jumalan luisia kasvoja
päin hätääntyneitä silmiä
ja minä olen sentään vielä jäljellä
mikä häpeä!
vain lihaa ja verta on luojalla lautasella
lepopäivän kapakassa, lihaa ja verta
poikansa kaverit on syöneet kaapit tyhjiksi
vain lihaa ja verta, likaista lientä
lihaa ja verta
joka toinen käsi kaivaa kuoppaa
joka toisen jalan alle
joka kolmas suu syö joka toisen leivän
joka neljäs soppa keitetään viimeiseen oljenkorteen
joka viides pisara on viimeinen
ja minä olen sentään vielä jäljellä
mikä häpeä!
Vaiennut hiljaisuus
Vaiennut hiljaisuus mua ympäröi
vaiennut hiljaisuus yön sinetöi
vaiennut hiljaisuus, vaiennut hiljaisuus
kaikki on taas hiljaisuuden suurta kakofoniaa
aika lentää siivin sinivalkoisin
minä seison juurtuneena punertaviin valoihin
bussit paiskautuvat uusiin naimisiin
ne ryömii syliin, kun kello käy rakkauden yli
vaiennut hiljaisuus mua ympäröi
vaiennut hiljaisuus yön sinetöi
vaiennut hiljaisuus, vaiennut hiljaisuus
pelkään, että menetän pienen kauniin elämän
jos mun sieluni suusta valahtaa
pelkään, että menetän turvallisen ikävän
sairas lintu ikkunaani koputtaa
vaikenen kuin isäni
vaikenen kuin äitini
vaikenen kuin vuosisadat vaikenee
ne ryömii syliin, kun kello käy rakkauden yli
Sairaat
Sairaat, sairaat laahaa maankamaraa
raataa, kaataa, raivaa ja rakentaa
kaivaa sairaan taivaan rantaan ojaa
huutaa lujaa, vaatii kuuntelemaan
on mikrofoni mulla hampaassani
väkivaltainen, inhimillinen
maan juuret keinuttavat mua hurmoksen lyödessä
suoraan tajuntaan
pesäpallomailallaan
kalloon kalauttaa
kotiin palauttaa
vie mua, vie mua, vie lempeästi mua
vie nyt, vie nyt, oon huomenna mennyt
sairaat, sairaat maan juuret keinuttaa
on mikrofoni mulla hampaassani
väkivaltainen, inhimillinen
Pulu
Tiedän, et’ ihosi tahtoisi painua vasten mun ihoani
sä tiedät, et’ ihoni huutaa sun ihoasi
selkäsi käännät, kun yritän koskettaa
haaveissain onni mua kaukana odottaa
miksi sä paskannat päähäni niin kuin pulu
joka lentää yli?
miksi mä kusen sun kintuilles niin kuin koira
joka koipea nostaa?
miksi sä paskannat päähäni niin kuin pulu
joka lentää yli?
miksi mä kusen sun kintuilles niin kuin koira
joka koipea nostaa?
se on sitä sielujen sympatiaa
henkien harmoniaa, suurta sinfoniaa
jota sodassa soitellaan
mä kaipaan sun huultesi liikkeitä lanteillani
sä kaipaat mun kätteni kuiskausta kaulallasi
mut toisillemme emme vaivaudu selittämään
sä lähdet, mä jään
mä lähden, sä jäät
se jää
mä tiedän, et’ sun auras kaipaa kyntäjää
sä tiedät, et’ mun karmani on puhkisoitettu
me tarvitsemme toisiamme nyt
kaikki tähtimerkitkin olen jo kerännyt
älä järkyty, älä järkyty
mutta pulu
Tuulipuvun tuolla puolen
Tuulipuvun tuolla puolen jossain on maa
joka rakkaudesta roihuaa
liekkimeren aallokossa leijonat käy
ei arjen huolia näy
tuulipuvun tuolla puolen jossain on maa
kuin unta tai elokuvaa
siellä murjotut ilakoi
siellä henkien humina se soi
siellä sillat poltetaan illoin
ja ne aamulla rakennetaan
tuulipuvun tuolla puolen jossain on maa
jossa pelko on tuntematon
taistelujen tuoksinassa loukkaannutaan
haavoitutaan, riudutaan
kärsimyksen uumenista kurkistellaan
ja ujosti naureskellaan
siel hiljainen kylätie
on niin hiljainen, että se vie
meidät suureen hiljaiseen hautaan
jossa muutumme lihaksi taas
tuulipuvun tuolla puolen jossain on maa
niin villi ja lumoava
tuulipuvun tuolla puolen jossain on maa
joka rakkaudesta roihuaa