Oletko koskaan
Oletko koskaan ihmetellyt valtamerten oikeutta
olla niin syviä, olla niin syviä
oletko koskaan kummastellut koivikoiden oikeutta
pudottaa lehtensä, riisua vaatteensa
joka päivä vastausta kalisevat kultakurkut
kumipäisten porvareiden
oletko koskaan naureskellut aamuyöllä yksiössä
kauheissa kaadoissa, pahoissa harhoissa
kun kukaan ei tullut kuuntelemaan
kertomusta lapsuudesta
hyvissä aivoissa, hyvissä aivoissa
joka päivä vastausta kalisevat kultakurkut
kumipäisten porvareiden
kuunnellaan, kuunnellaan
puiden kasvua kuunnellaan
juurien huokauksia
kuunnellaan, kuunnellaan
ruohon kasvua kuunnellaan
juurien huokauksia
Pelataanko shakkia vai?
Pelataanko shakkia vai?
isänmaa vilkuili ympärilleen
perkele puhui selvää asiaa: ”yhdessä on enemmän”
pelataanko shakkia vai?
isänmaa kauppasi paimeniansa
perkele nokitti kullallansa, yhdessä on paremmin
repaleista ruudukkoa
pelailivat nuo komeat nuoret
nauru se raikui maisemassa, yhdessä on mukavaa
perkele ja isänmaa
kaksipa kaunista kalpeaa poikaa
kumpikin yksin orpona parkana, yhdessä kuin kuninkaat
oli joku maanantai, tavallinen maanantai
pelaajista parempi sai maan
eikä kukaan voinut kuvitella
et jompikumpi heistä vapautuisi
ja antautuisi ehdoitta toisen syleilyyn
tämä maa, johon sukellan taas
on maa pyhää energiaa
oi maa, kuka sut omistaa?
tää maa, jossa avaruus soi
maa mut saa
pelataanko shakkia vai?
ikuisuuden takapihan nurkassa kyykin
norpat ne kyttää siirtoani, yhdessä on ikävää
pelataanko shakkia vai?
riemussa rinnat ja hurmeessa hanget
ja naapurin äidiltä kolme poikaa, yhdessä on isänmaa
odotamme mattia vain
pelipöytä kaatuu painostansa
kuningas putoaa ruudusta ja – yhdessä on elämää
pelataanko shakkia taas?
perkele isänmaata kiittää ja nousee
kokoaa laudan ja laskee voitot, yhdessä on ihanaa
oli joku maanantai, tavallinen maanantai
sankarimpi shakkihai sai maan
eikä kukaan voinut kuvitella
et’ jompikumpi heistä vapautuisi
ja antautuisi ehdoitta toisen syleilyyn
tämä maa, johon sukellan taas
on maa pyhää energiaa
oi maa, kuka sut omistaa?
tää maa, jossa avaruus soi
maa mut saa
Nuorena syntynyt
Irstas häiriintynyt pöpi, pöpi, pöpi
niin kuin pikkupojat ilmaisevat asiansa selkeästi
jonkinlainen kylmä ope, ope, opettaja
jonka esimerkin vuoksi puhdistamme lasejamme
hennot teiniviikset halkoo tuulta yössä
paholainen laskee lapsiansa kurjuutensa kukkuloilla
eksyneeltä näyttää pallo, pallo, pallokalan
ensimmäinen pienokainen pyörimässä pakkasessa
mua kuunnellaan
olen karannut kai jostakin laitoksesta
taikka kysymys on suuresta huijauksesta
mua kuunnellaan
en avaudu enää kenellekään
jos se vie näin syvään ikävään
vittu eletään
vielä kun ehditään
pakkolaskun lailla vilpittömät nuoret kasvot
läjähtävät pöytää vasten, autuaat on ilmavoimat
kolme nuorehkoa, suhteellisen freessin oloista sydäntä
mätkähtää mun lautaselle lounahalla
nautin kera suolan sekä pippurin
ja pyydän tarjoilijaa tuomaan vielä hiukan valkosipulia
piru pääsee kohta valloillensa aivan
täytyy pyytää sitä poistumaan tai antautua suosiolla
mua kuunnellaan
olen pyytänyt kolmasti hoitajalta
että pois on sakset otettava soittajalta
mua kuunnellaan
olen turvassa tekniikan ympäröimänä
aivot on kahlittuna turvavöillä
vittu eletään
vielä kun ehditään
jos mä oisin vaikka joku, joku, joku
laulaja tai runoilija taikka ihan vaan se taiteilija
sepittäisin jonkun kauniin, kauniin, kauniin
runonpätkän jolla sulattaisin pahimmatkin suolapatsaat
mutta koska olen ari-, ari-, ari-pekka nikkola
niin iltatuulen viestin tahtiin iltaruskoon
liidän niin kuin lokki, vapaa, vapaa
vapaa olen lähtemään, mut jään koska kaipaan ikävää
mua kuunnellaan
olen ylpeä, mutta vainoharhainen
kuunteleeko joku, kun mä vakoilen?
mua kuunnellaan
on katoilla korvat ja lattioilla
ja seiniin naulituilla varjoilla
vittu eletään
vielä kun ehditään
Kamaan ja tavaraan
Tunteeni kohdistuvat puhtaaseen tavaraan
mun tunteeni kohdistuvat puhtaaseen tavaraan
Tunteeni kohdistuvat puhtaaseen tavaraan
ihailen pyöreitä, kulmikkaita asioita
jumaloin moottoreiden upeita jyrinöitä
himoa, puhdasta himoa
kamaan ja tavaraan me sekoamme syvemmälle
iloisessa maailmassa keskellä päivää
kamaan ja tavaraan me kietoudumme rehevämmin
iloisessa maailmassa keskellä päivää
rakastan muovikoteloitten syvää raksutusta
kiroan niitä, jotka tahtoo mennä metsään vielä
metsässä mielelle yksi paikka ainoastaan
loma, loma, loma, loma, loma, loma
loma, loma, loma, loma, loma, loma
Tunteeni kohdistuvat puhtaaseen tavaraan
mun tunteeni kohdistuvat puhtaaseen tavaraan
ilahdun pienistä kirpeistä palasista
levitoin ankarien juomien ansiosta
nukun kuin lapsukainen pussilakanoiden alla
kauniin vaimoni ajellussa kainalossa
Väärään maailmaan
Sinä etsit, löysit ja hukkasit
elämän avaimen
sinä etsit, etsit ja kaipasit
halusit totuuden, vain sen
yhä kauemmaksi sä kaipasit
ja yhä syvempään
yhä lähemmäksi sä taistelit
ja yhä syvempään sisään
ja mä kuulin sun huutosi
vaimean
ja mä kuulin sun huutosi haihtuvan
ja mä luulin et’ tiesin ja tiesinkin
mihin
sinä synnyit väärään maailmaan
voisin tulla luoksesi taivaaseen
jos uskoisin
voisin liittyä saatanan joukkoihin
jos uskoisin niihin
jos mä laitan sieluni kiertämään
aina radallaan
niin en voisi kohdata ystävää
joka hajoaa maailmaan
olit vangittu tuuleen ja myrskyihin
olit kahlittu maahan ja aivoihin
olit kiedottu ihmisen nahkoihin
ohuisiin
sinä synnyit väärään maailmaan
unien taa
sun kotimaas
katoaa
Don Quijote
Oi, minuun sattuu, mua hakkaa yksinäisyys
oi, henki sammuu, mua uhkaa mielettömyys
pois, kadotkaa jo pois surisevat herhiläiset
pois, nopeasti pois tuholaiset raivopäiset
don quijote manchalainen taas vaeltaa
ruosteiset nivelensä yössä narahtaa
don quijote manchalainen taas taivaltaa
sukat rikki, silmä karkaa, päätä kolottaa
taas savuavat rauniot sankareitten
taas helisevät lasilinnat keisareitten
taas hajoavat puolimielet saarnamiesten
päät lahoavat, hiekka kiehuu, miekka nousee
don quijote manchalainen taas vaeltaa
ruosteiset nivelensä yössä narahtaa
don quijote manchalainen taas taivaltaa
kiusatut kaikkialla hän vapauttaa
sielujen sikopaimen, don quijote manchalainen
sielujen sikopaimen, surullisen hahmon ritari
oi, minuun sattuu, mua hakkaa yksinäisyys
oi, henki sammuu, mua uhkaa mielettömyys
pois, kadotkaa jo pois surisevat herhiläiset
pois, nopeasti pois tuholaiset raivopäiset
Kun rakkaus on rikki
Kun takki on tyhjä, reikiä täynnä
sielu on paljas, palelee
kun päivä on rikki
sirpaleina
yöllä mieli murenee
silloin löydän luoksesi, kalman kaunis neito
silloin löydän luoksesi sun
kun leikki on loppu, hyrrä ei pyöri
pallo on puhki, palelee
kun rakkaus on rikki
pilkkakirveet
kalahtavat kaulaani, lävistävät sydämeni
kohtalo hohtaa
olen ollut liian töykeä kullankaivajia kohtaan
kun rakkaus on rikki, ei mikään toimi
vain tuuli poimii hedelmiä
kun rakkaus on rikki, ei mikään toimi
ei märkä loimi lämmitä
kun rakkaus on rikki, ei mikään toimi
vain tuuli poimii hedelmiä
kun rakkaus on rikki, ei mikään toimi
ei kyyneleistä kudottu loimi lämmitä
on lompakko täynnä ja almanakka
ja lämmintä kättä satelee
mut sielu on puhki, reikiä täynnä
auringonlaskut palelee
kun rakkaus on rikki
pilkkakirveet
kalahtavat kaulaani, lävistävät sydämeni
kohtalo hohtaa
olen ollut liian töykeä kullankaivajia kohtaan
kun rakkaus on rikki, ei mikään toimi
vain tuuli poimii hedelmiä
kun rakkaus on rikki, ei mikään toimi
ei märkä loimi lämmitä
kun rakkaus on rikki, ei mikään toimi
vain tuuli poimii hedelmiä
kun rakkaus on rikki, ei mikään toimi
ei kyyneleistä kudottu loimi lämmitä
Pakko päästä pinnalle
Mä nousin suon silmästä
turpeen keskeltä kaivauduin
päätin päästä patsaisiin
historiaan liimautua
kupeeni ovat jo kiveä, kun liu’un unelmissain
kupeeni ovat jo kiveä, kun liidän unelmissain
pakko päästä pinnalle
pakko päästä pinnalle
hinnalla
pakko päästä hyvänsä millä
mä yritin hauskaa, yritin vakavaa
yritin klassista, yritin jatsia
harjoittelu ei ollut mukavaa
mä valitsin show-bisneksen
valitsin show-bisneksen
mä valitsin show-bisneksen
Taiteilijaelämää
Kolme grammaa hassista on päiväannoksein
amfetamiinia muutama viiva livahtaapi yksin tein
lähdenpä tästä nappaamaan parisenkymmentä tuoppia
kun janottaa näin yösyömmellä
liikaa, vain vähän liikaa on riittävä annokseni
liikaa, vain vähän liikaa mä tartten ravinnokseni
taas kohtuuttomasti täytyy pian rakastuu
päivät pannaan aamulla pulkkaan, oli sitä lunta eli ei
pulkalla plutoon painellaan, ei kelpaa rillumarei
kokaiini, lsd, ekstaasi – ja juu
aina raikas koskenkorva välipalana maistuu
liikaa, vain vähän liikaa mä sieniä napostelen
liikaa, vain vähän liikaa mä rauhoitun pillerien kanssa
joka yö, kun liikaa minä rakastun
taiteilijaelämää – minä, melleri ja morrison
taiteilijaelämää – nimeni historian kirjoissa pian on
taiteilijaelämää – niin kuin eino, pena sekä john
taiteilijaelämää
historian kellastuneet lehdet puista putoaa
ja lumi peittää maan
huomenna täytyy jostain hoitaa ripeästi valuuttaa
apurahat juoksee nopeammin kuin rokkari raahustaa
lasten säästöpossut täytyy avata vasaralla
tai kylttyyri kyykkii housut kintuissa pusikossa paskalla
liikaa, taas tunnen karmivan kriitikon ahdistavan
liikaa, se vaatii liikaa mun pieneltä sielultani
taas kohtuuttomasti täytyy pian rakastuu
taiteilijaelämää – minä, melleri ja morrison
taiteilijaelämää – nimeni historian kirjoissa pian on
taiteilijaelämää – niin kuin eino, pena sekä john
taiteilijaelämää
historian kellastuneet lehdet puista putoaa
ja lumi peittää maan
Suomi ratsastaa jälleen
Kauppa vetää, perheet svengaa
kalat hyppii, meri on jäässä
autot nielee marmoria, linnut laulaa duurissa
miehet laihtuu, naiset palaa
kukat kukkii tammikuussa
oikeus juhlii eetterissä, saloilla ja sinolissa
suomi ratsastaa jälleen
eu-vostoliiton hapan maito
pelon tartuttaa jo penttiin
helsingissä kuohukerma valuu cityyn ambienttiin
igor saapuu ystäväksi
penaa viedään niin kuin lasta
pää löytyy hietsusta ja jalka jostain satamasta
suomi ratsastaa jälleen
kauppa vetää, perheet svengaa
kalat hyppii, meri on jäässä
autot nielee marmoria, linnut laulaa duurissa
vaatimattomuus kaunistaa
itku pitkästä ilosta
hetken kestää elämää ja sekin synkkää ja ikävää
suomi ratsastaa jälleen
Tule mun luojani
Oi jää, sä saavuit luoksemme, jää
ja tartuit kasvoihin niin hämmentyneisiin
taipuu jo heikko-oksainen puu
ja voimakkaammatkin voipuu sun kylmissä käsissäs
riutuu sun hyisessä sylissäs
päässäni ääni kutsuu mestaria apuun
yy, kaa, yy, kaa, koo, jää
tule mun luojani leijaillen, tule mun luokseni niin
tule mun luojani liidellen, tule kun niin sovittiin
oi jää, mä saavun luistellen, jää
ja viillän kasvoihis piruetinmuotoisen tatuoinnin
murskaan sut päätteeks kolmoissalkovin
päässäni ääni kutsuu mestaria mukaan
yy, kaa, yy, kaa, koo, jää
tule mun luojani laulellen, tule ja viihdytä mua
tule mun luojani luistellen, muuten en kuuntele sua
tule mun luojani leijaillen, tule mun luokseni niin
tule mun luojani liidellen, tule kun niin sovittiin
Kurjet
Kullankeltainen on maiseman pinta hiljainen
sen alla väreilee, sen alla järisee
sen alla elämä on vaaraa
oudon ryppyinen on järven pinta murheinen
mä tahdon hukkua sen öiseen pehmeyteen
huumaavaan kauneuteen
niihin aikoihin, kun kurjet suutelee
niihin aikoihin sammutan auringon
suljen kuin television sen pois
näin kurjet katoaa, mut vielä jossain suudellaan
kurjen suudelmaan mä heräsin unta kaipaamaan
mä tahdon hukkua sen soiden pehmeyteen
silmien kosteuteen
niihin aikoihin, kun kurjet suutelee
niihin aikoihin tuijotan liekkeihin
taustalla kuulen äänet kaupungin
näin kurjet katoaa, mut vielä jossain suudellaan