Piste
Kerran helsingissä yksin
kuljen aamuyöllä pitkin katuja ja mietin eloani
mietin, miksi mieli kaataa aina likasangon niskaansa
ja nautiskelee kylvystänsä
pääpostin luona kuulen tutun äänen
mutten näe ketään muuta kuin sen ratsastajan
astun lähemmäksi, kuuntelen
hevonen on lämmin, kivi hengittää
silloin, kun kuu on stadionin tornin kohdalla
marskilta pääsee karmea kirous
joko koittaa hulluus, mietin lähdenkö kotiin
kun kivinen marsalkka huutaa ääni väristen:
”teen tämän nyt selväksi: rakastan teitä kaikkia
piste”
ratsastamme halki töölön, kohti meren rantaa puistoon
jossa tutut metalliset kasvot saavat punertavan värin
sibbe nostaa taskumatin huulilleen ja hymyilee kuin lapsi
loistaa täysikuu, me kolme kaverusta
viritämme laulun ”elämälle kiitos”
urkupillit kaadetaan, kiviruumiit maahan kaivetaan
silloin, kun kuu on piilossa pilven takana
me lennämme hilpeinä havis amandan luo
joka taipuu lauluun, hylkeet sylkevät kuohuviiniä
väristen laulamme valse tristen
teen tämän nyt selväksi: rakastan teitä kaikkia
piste
silloin, kun kuu on täytenä kolmen sepän päällä
orgiat jyskää siellä ja täällä
haihtuu kaipuu, seppävainaalta vasaran lainaan
taomme rytmiä luut kalisten
teen tämän nyt selväksi: rakastan teitä kaikkia
piste
piste
piste
Kriisistä kriisiin
Ei auta peräruiskeet
ei poisto amalgaamin
ei tv-shopin tyynykään, se anatominen
ei auta voimajooga
ei auta sorkkarauta
ei auta ruoho eikä aerobic
yritin myös nyrkkeilyä, bodausta ja pyöräilyä
meditoin ja paastosin ja uin, ja rakastuin
opiskelin kieliä ja luin filosofiaa
harrastin runoutta ja teatteria
sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta en
olen ystävien kesken yksinäinen
aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään
olen liian hauska yrittämäänkään
ja mä liikun
kriisistä kriisiin kuljen komein askelin
tahdon, ettei mikään ois kuin ennenkin
kuljen kriisistä kriisiin, enkä löydä apua
onnen sirpaleet mua haavoittaa ja saa
kriisiin
ei auta bingolotto
ei auta viinan otto
ei auta jumalauta ei, mitä mä teen?
teen retken meren rantaan, tuulipuku suojan antaa
ulkoiluhan rauhoittaa, sekä on hauskaa
syön piirakan, kiroan sen makua
vedän keuhkoihin merituulen löyhkäävän hien
sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta en
olen ystävien kesken yksinäinen
aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään
olen liian hauska yrittämäänkään
mut mä liikun
kriisistä kriisiin kuljen komein askelin
tahdon, että kaikki ois kuin ennenkin
kuljen kriisistä kriisiin, enkä löydä apua
onnen sirpaleet mua haavoittaa ja saa
kriisiin
Elämä on hauras
Joskus elämänlanka tuntuu olevan
kaikenkestävää siimaa
mut se on vain ohutta hopealankaa
hienonhienoa hopealankaa
sä törmäät teräviin kiviin kosken kuohujen raivotessa
keula tuntuu kestävän, kaiken kestävän
vene on pieni ja vaatimaton
vaikka varustamo on vauras
elämä on hauras
jo kuudentena päivänä voit rikkoa sen käsilläs
kun kivinen maa saa nöyrtymään
sun kultaluisen auras
elämä on hauras
kun sä lasket kopean kanootin veteen
ja melot vastavirtaan
mehevät saaliit vaeltavat ja houkutuslinnut ne laulaa
aurinko nauraa, on kaloilla hauskaa
– rehevä meininki
keula murtuu yllättäin, noin vain yllättäin
aamuviideltä sateessa verkoilla isä käskee: ”naura”
Häpeä ja kateus
Häpeä ja kateus
niistä saa voimaa
häpeän ja kateuden kun oikein oivaltaa
häpeä ja kateus
niistä saa voimaa
häpeä ja kateus
kun vain ymmärtää
että jokainen häpeää
hyväksyn ja totean
olen pelle, totean
täytyy tehdä pelleydelle jotakin
tai kajahdan
hyväksyn ja totean
häpeän, mä totean
täytyy antaa häpeälle peili
niin sen vapautan
Aika kuolla
Vanhat kallot raksuttavat mennyttä aikaa
uudet kallot tikittävät pommin lailla
elämässä riutuu moni hyvä hörhö
niinku pelkonen ja korhonen ja rimpiläisen poika
jumalat ja kännit ja naistensa vaiheet
sekoittavat jokapojan pään
joko kalvaa yksinäisten hetkien onnellinen odotus:
helvetin keskelle tipahtanut hetkellinen ihana kaipaus?
onko halkoja hiilien päällä, täällä?
oletko silloin valmis
kun on aika kuolla?
oletko lämmin vai kylmä
kun on aika kuolla?
jokapoika raottaapi lehden reunaa
tirkistelee varovasti ulkomaailmaa
elämässä hilluu moni hyvä hörhö
niinku rautava ja ahola ja mataran tyttö
miehiä, naisia, lapsia riittää
mut miten käy jokapojan pään?
onko auringon räiskeessä osuman saanut onnellinen otus?
omituisen elämänsä viimeisillä metreillä katala pudotus
onko tyhjää tyhjän päällä, täällä?
olenko silloin valmis
kun on aika kuolla?
olenko lämmin vai kylmä
kun on aika kuolla?
samanlainen erilainen, sopivasti kummallinen
irrallinen, terävä, ei koskaan liian onnellinen
erilainen samanlainen, eikä yhtään kummallinen
mustavalkoharmaa sekä aivan liian onnellinen
samanlainen samanlainen, missä niitä luuraa?
erilainen erilainen, missä niitä?
saattaa olla, että kaikki vielä tavataan samassa paikassa
tuulen huuhtomalla paljaalla kalliolla paperit hukassa
onko halkoja hiilien päällä, täällä?
oletko silloin valmis
kun on aika kuolla?
oletko lämmin vai kylmä
kun on aika kuolla?
kolmen tähden kulkureilla
nimet on kuin sankareilla
ei saa selvää mittareilla
onko virtaa sammuneilla?
Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen
Lapset on pinottu padoksi koskeen, vesi ei virtaa enää
koski kuohuu vain kerran päivässä turistiaikaan
kuulin juuri karmean äänen, äiti surmasi lapsensa
herra on sanonut itsensä irti
ja jättänyt meidät aivan yksin
mitä se mulle kuuluu mitä mä teen
puhdas paita on pojalla yllä, äiti on pessyt sen
rakkauden teoista punotun ketjun
pujotan tytön kaulaan
kaislikko huojuu kun radio laulaa
lintu on ostanut sen
taivaan portilla notkuvat nuoret
ja taskuissa myrsky raivoo
minä revin aivoni irti ja heitän ne kauas pois
sukellan syvälle paniikin mereen ja synnyn uudelleen
lohtua tuovat laulujen säkeet tutut ja turvalliset
mut minä olen vaarojen lapsi
ja luovutan lohdun ystävilleni
mitä se mulle kuuluu mitä mä teen
Rakkauden tila
Sä viet mut niin syvään rakkauden tilaan
sä viet mut niin syvään
sä viet, sä viet, sä viet
sä viet, etten osaa ilman sua elää
sä viet mut niin syvään
sä viet, sä viet, sä viet
sä teet mut ja maailman olevaksi, sä teet
sä teet mut ja maailman
sä teet, sä teet, sä teet
sä teet mut mudasta ja tomusta, sä teet
sä teet tuhkasta
sä teet, sä teet, sä teet
ilman sua olen lakeuden viimaa vain
ilman sua olen autiomaa
kuule mua, kun mä kutsun sua liikkeeseen
kuule mua, kun mä kutsun sua valoon
Rokin kreivi
Beibi, beibi, olen rokin kreivi
varo mua pirua
beibi, beibi, mä en enää leiki
varo mua pirua
pirua
pirua
tänään mä lennän, nousen siiville ruosteisille
liidän, ja mun paidassa lukee ”fuck”
laulan: ”lapset, vanhempi pelle on vaaraksi terveydelle”
kuulen tuulen, luulen: kuolen
nuolen tuulen jalkoja
Miespaholainen
Yö kietoi meidät kuuman koiran käärepaperiin
koiran kanssa peltipulkkaan
teille, meille, minne vaan
päihteiden voimalla haistoimme yön
löysimme eläimemme uumenistamme
teimme kaiken oikein
uros naaraan, naaras uroksen
nukahdimme sängyn alle
tuoksuun maanjäristyksen
aamulla rehtori uneeni löysi
virstat, vaaksat, väärät, vaarat
ja muut kortit käteeni löi
olenko hiv-positiivinen?
yö kietoi meidät jälleen kerran pahaan parfyymiin
huumaantuneet aivot saivat oudot kehot kiihdyksiin
päätimme matkata korkeille huipuille
kiellettyihin temppeleihin, hurman holveihin
holveissa juopuneina horjuttiin ja kaatuiltiin
veltoilla elimillä hetkuteltiin sammuksiin
aamulla paniikki herätti meidät
missä, kenen kanssa, miksi?
ja jälleen kerran kyseltiin:
olenko hiv-positiivinen?
Lokki
Tiikereittensä ympäröimänä
hiihtomestaaja vartioi
viidakossamme reikä keskellä
ruista ranteessa apinan
kaatosateessa taivas varjona
pilvet peittona ystävän
viisi senttiä oikeaan
paratiisi on aina paikallaan
miksen voisi lentää lailla lokin
uuden ruotsinlaivan peräaallokkoon
etsiskellä jämiä
miksen nuku talviunta
enkö voisi käpertyä karhun kainaloon
turkki vasten ihoa
raaka pohjoinen tuulahdus
tyttö puhkeaa riemun kyyneliin
lämmin sammal ui tuulen selkään
aika hukkuu maan ihmeisiin
mahdottomuus
oi pyhä mahdottomuus
mahdottomuus
on sula mahdottomuus
miksen voisi lentää lailla lokin
uuden ruotsinlaivan peräaallokkoon
etsiskellä jämiä
miksen nuku talviunta
enkö voisi käpertyä karhun kainaloon
turkki vasten ihoa
Lasten laulu
Venähtäneet naamat, pahat kielet, pitkät nenät
silmäpussit, lähtöpassit
mykkäkoulun vuosikurssin priimus
korvanheiluttaja vailla vertaa
luulosairas lapsi, mutta kova luu
sen piti saada niin paljon aikaan
mutta aikaa, ei ollut aikaa
laulut karkaa, lapset jäävät laulamaan, laa-laa
laulut karkaa, lapset jäävät laulamaan
lasittuneet katseet alta lipan muita ronkkii
pururadan reunamilla, lasin takana on ihmistaimi
kitukasvuinen ja herkkä, mutta paha suustaan
kova puolustautumaan
sen piti saada niin paljon aikaan
mutta aikaa, ei ollut aikaa
laulut karkaa, lapset jäävät laulamaan, laa-laa
laulut karkaa, lapset jäävät laulamaan