MINÄ JA POJAT (2004)

Lumous katoaa

Pää räjähtää
ohut kuori repeää
paljastaen pienen ihmisen
sä luot nahkasi
minä katson silmiisi
nään ikävää
kaiken kestävää

vierees jään lepäämään
kun lumous katoaa
siihen jään miettimään
kun lumous katoaa

täydellisen
kuvan piirrän veteen
uin läpi sen
näyn ihmeellisen
särkyy viivat, ympyrät
värit valuu pohjaan
jään kellumaan
outoon satamaan
veteen jään lepäämään
kun lumous katoaa
siihen jään miettimään
kun lumous katoaa

käyn maahan makaamaan
ajaisitpa päälleni
jäisit katsomaan
jäännöksiäni

tielle jään lepäämään
kun lumous katoaa
siihen jään miettimään
kun lumous katoaa

Rakkaus hallitsee

Ole siinä silmät auki
pysy siinä, älä mene pois
näe miten iho elää
kuule kuinka veri kohisee
nyt on aika antautua, nyt on aika antautua
nyt, ei enää koskaan myöhemmin
ei aiemmin
vaan nyt

rakkaus hallitsee
eikä kukaan voita
rakkaus hallitsee
ilman vankiloita
rakkaus hallitsee
ethän enää tuhlaa mua
mä en enää tuhlaa sua
nyt on aika antautua
virran vietäväksi
tulla eläväksi nyt

pitää tulla, pitää mennä
pitää olla aina edellä
pitää luulla, pitää tietää
pitää olla kaikenkestävä
nyt on aika antautua, nyt on aika antautua
nyt, ei enää koskaan myöhemmin
ei aiemmin
vaan nyt

Silloin kun taivas vielä auttoi meitä

Emoalus nousee jossain
avaruuden onkalossa paikoiltaan
kassaneidin päivä päättyy
hiljaisuuden hiipiessä karsinaan
palapelin luona äiti koettaa laittaa
lapsukaista nukkumaan
minä istun yksiössä, valvon tätä maailmaa
perämiehen käsi hieroo yhä
ruorin kulunutta sakaraa
kissamainen ballerina
kevytsavukkeensa taskuun sujauttaa
ratapihan kuluneimmat raiteet
auringossa hohtaa vanhuuttaan
minä istun yksiössä, valvon tätä maailmaa

silloin kun taivas vielä auttoi meitä
ei tehty me virheitä
silloin kun taivas vielä auttoi meitä
ei tehty me erheitä
ilon hetken kyynelissä
aurinko saa valon hehkumaan
minä poljen mummolasta
liian suuren pyörän kanssa satamaan
katulamput satamassa
sammuvat kun salaisuutta laivataan
minä istun yksiössä valvon tätä maailmaa

silloin kun taivas vielä auttoi meitä
ei tehty me virheitä

Ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa

On kaksipäinen hirviö taas voimissaan
se meidät nielaisee ja pitää omanaan
ei meitä ole, on vain yksi kaksipäinen kummajainen
on kallo täynnä pallomeren kohinaa
ja vaikka paha paikka meidät lumoaa
on pakko tehdä lakko
tappaa rujo rakkauden vihollinen

ruuvaa ja kiristä riittävän tiukkaan
väännä se paikoilleen
säädä, älä välitä vaikka on niukkaa
hinkkaa se vireeseen
ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa, tee!

ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa
rakkaustarinaas
ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa
suurta unelmaas
ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa
rakkaustarinaas
tai pakene

nyt löyly laskeutuu kuin jumalan sana
on ilo ja onni olla tässä mukana
kun hirret hämärässä vetelevät veisuaan niin korkeaa
ja löyly laskeutuu kuin jumalan sana
se syleilyynsä ottaa joka pakanan
on selkä seinää vasten
seinä vasten selkää, emme pelkää

Pentti

Tietä taivaltaa murheellinen matkamies
kylän kiroaa, sukii mustaa pukuaan
käärmeennahkabuutsissaan kivi kaivertaa
paksua nahkaa
miksi matkaa murhemiellä, miksi vaivoin askeltaa?
mitä miettii mierolainen, minne kulku johdattaa?
lapset katsoo kummajaista
kuka se on, mikä se on
matkii salaa matkalaista
kuka se on, mikä se on
kuka se on, mikä se on
äidit käskee kiltiks, ettei tuollaiseksi tuu

tietä taivaltaa merkillinen matkamies
synnyinseutuaan mietteissänsä tuijottaa
kaivaa varkain taskustaan
hauraan paperin
niin vähin erin
täältä läksi tulisielu
täältä nousi tietäjä
täältä kylän köyhyydestä
sarvipäinen sankari
äiti leipoi kiven leipään
siellä se soi, se soi ja se soi
taatto nieli heinäseipään
kuka se on, mikä se on
kuka se on, no voi tavaton
sehän on, sehän on, sehän on

sensaatio, supertähti seitkytluvulta
nyt se pummaa hautapaikkaa suvulta
detroit rhythm devil onkin meidän pentti
sillon toinen jalka haudassa ja testamentti
testamentti!

Isä ja lapsi

Lapsi nukkuu lapsen unta rauhaisasti tuhisten
isä imee mustan liskon aivoihinsa riehumaan
kellareiden uumenista isä yöhön könyää
lapsi tarraa kiinni nallen karvaan syvän pehmeään

äiti laittaa tuttipullon lapsen suuta lohduttamaan
iskä kiskoo setelillä nokan täyteen tavaraa
isosiskon sängystäkin kuuluu korinaa
isän silmämunan pinta muuttaa muotoaan

perheen arkipäivän päälle yötä vietetään
murheen laakso jälleen sumuun häviää
ja mikään ei oo liikaa, mikään ei oo liikaa
isä ja lapsi täydessä työssä
isä ja lapsi tähtien vyössä
isä ja lapsi kaupungin yössä

aamun pieni pilkahdus jo kantajaansa kajastaa
toinen lähtee seikkailuja kohti, toinen tutimaan
lapsi nousee pystyyn pinnasängyn reunaa puremaan
isä vaipuu uneen pirunmerrat peittonaan

Joensuu

Aamun reuna on liian terävä
illan tuuli soittaa sävelmää
illan tuuli soittaa

oli kirkkaat päivät
värisevät yöt

kun me luulimme ikuisuuden olevan jotain kestävää
ja päätimme kuolla nuorina
me lauloimme yhtä aikaa samaa kaunista sävelmää
kun me päätimme kuolla nuorina

päivän pinta on jäätä heikkoa
öiset taulut vaihtaa värejä
öiset taulut muuttuu

värit synkän kauniit
ympärillämme

kun me luulimme ikuisuuden olevan jotain kestävää
ja päätimme kuolla nuorina
me lauloimme yhtä aikaa samaa kaunista sävelmää
kun me päätimme kuolla nuorina

vanhan taivaanrannan taa
kadotaan
vanhan taivaanrannan taa
palataan
vanhan taivaanrannan taa

Liikaa

Liikaa riemukuplia ja leikkirahoja ja taivaspaikkoja
ne kolisee
liikaa kuiskauksia ja meikkiohjeita ja viikonloppuja
ne pian varisee
mihin mä sitten meen
maanantaiseen unohdukseen
en sentään

tyttö tahtoo lentää
antakaa jo sille siivet
tyttö tahtoo lentää
rukoilkaamme valmistajaamme
tyttö tahtoo lentää
lääkitään se lintuseksi
vai onko parempi luovuttaa?
onko parempi unohtaa
ettemme koskaan saa
lapsena leikkiä liikaa?
liikaa, liikaa

liikaa huokauksia ja myyntipuheita ja liikaa toistoa
se tuhoaa
murha, jälleen yksi murha, iltapäivän tyhjän hetken pelastaa
mut henkiin herättää
tuo liikaan elämään
lisää vähempää
liikaan jumiin jään, en sentään

Pakko tehdä duunii

Tahdon maata auringossa hieman hymyillen
tahdon kuulla, kuinka aallot hieroo rantahietikkoo
tahdon kelluu meren syleilyssä ilman haulikkoo
jota pitäis tunkee suuhun, kun on rock ja vittu joo
kai kaikki on ok, kai kaikki on ok

mutta duunii, pakko tehdä duunii
pakko tehdä duunii
pakko pakertaa, että rahaa saa

tahdon päästä takkatulen taikapiiriin taas
tahdon kuulla, kuinka sade mökin kattoon rummuttaa
tahdon tuntea, kun syksyn tuoksu tunkee sieraimiin
ja pellon laidan pieni tatti kutsuu bileisiin
riemastuttaviin, niin riemastuttaviin

tahdon kuulla tarinoita tuopin äärellä
tahdon tovereitten tukemana tunnustautua
vähän välittäjäksi ja kelkan kadottaneeksi
miksi näin on, tiedä en, mut tiedän että huominen
saapuu virnuillen
mua herjaten

koska duunii, pakko tehdä duunii
pakko tehdä duunii
pakko pakertaa, että rahaa saa

Minä ja pojat

Pekka oli viilee, pekka oli hauska
pekka oli viisas, pekka oli outo
pekka oli boheemi, ulkopuolinen
aina sanavalmis, hieman surullinen
minä olin pekka, pekka oli minä
toisiamme jätetty ei ikinä
kun pekka petti minut
niin minä petin pekan
ja ekan kerran jälkeen saatiin sinut vielä sekaan
risto

risto oli tähti, risto oli villi
risto oli hullu, muttei imbesilli
ja vaatimattomalla tavalla aito
ei yrittänyt mitään, se vaan sai ton
minä olin risto, risto oli minä
toisiamme petetty ei ikinä
kun risto jätti minut
niin minä juoksin perään
ja aamulla taas uupuneena sohvaltani herää
keijo

samassa vankilassa, samassa jamassa lusimassa
ollaan poikain kanssa bosessa
mutta vielä me lauletaan
keijo oli oli auki, tunsi avaruuden
näki kaiken läpi, koki ikuisuuden
keijo oli pihalla ulvomassa kuuta
ja tuli takas sisään kun ei nähnyt enää mitään muuta
minä olin keijo, keijo oli minä
toisiamme petetty ei ikinä
kun keijo jätti minut ohuelle jäälle
mut hyisen järven syleilystä nosti pulkan päälle
matti

matti oli kypsä, kansainvälinen
maailma oli pieni taskumatillinen
rakkautta, riemua, reissuromantiikkaa
matti tutki sydämen sumeeta logiikkaa
minä olin matti, matti oli minä
toisiamme jätetty ei ikinä
kun matti jätti minut
niin korven kyyneliin
hukuttauduin hetkeksi ja sanoin näkemiin
näkemiin

Kaikki raitistuu

Kaikki raitistuu
nuoruus hiljalleen katoaa
kaikki raitistuu
koettaa elämän pelastaa
kaikki raitistuu
löytää paremman maailman
kaikki raitistuu
mut minä en

sairaassa maailmassa ollaan sekaisin
tervettä paikkaa mä etsin vieläkin
vaikka väkisin

jos olet puolellani
niin olet minua vastaan
kohtalotoverini
mä nostan maljan, nostan toisen
nostan kohta kolmannenkin