Lumous katoaa
Pää räjähtää
ohut kuori repeää
paljastaen pienen ihmisen
sä luot nahkasi
minä katson silmiisi
nään ikävää
kaiken kestävää
vierees jään lepäämään
kun lumous katoaa
siihen jään miettimään
kun lumous katoaa
täydellisen
kuvan piirrän veteen
uin läpi sen
näyn ihmeellisen
särkyy viivat, ympyrät
värit valuu pohjaan
jään kellumaan
outoon satamaan
veteen jään lepäämään
kun lumous katoaa
siihen jään miettimään
kun lumous katoaa
käyn maahan makaamaan
ajaisitpa päälleni
jäisit katsomaan
jäännöksiäni
tielle jään lepäämään
kun lumous katoaa
siihen jään miettimään
kun lumous katoaa
Rakkaus hallitsee
Ole siinä silmät auki
pysy siinä, älä mene pois
näe miten iho elää
kuule kuinka veri kohisee
nyt on aika antautua, nyt on aika antautua
nyt, ei enää koskaan myöhemmin
ei aiemmin
vaan nyt
rakkaus hallitsee
eikä kukaan voita
rakkaus hallitsee
ilman vankiloita
rakkaus hallitsee
ethän enää tuhlaa mua
mä en enää tuhlaa sua
nyt on aika antautua
virran vietäväksi
tulla eläväksi nyt
pitää tulla, pitää mennä
pitää olla aina edellä
pitää luulla, pitää tietää
pitää olla kaikenkestävä
nyt on aika antautua, nyt on aika antautua
nyt, ei enää koskaan myöhemmin
ei aiemmin
vaan nyt
Silloin kun taivas vielä auttoi meitä
Emoalus nousee jossain
avaruuden onkalossa paikoiltaan
kassaneidin päivä päättyy
hiljaisuuden hiipiessä karsinaan
palapelin luona äiti koettaa laittaa
lapsukaista nukkumaan
minä istun yksiössä, valvon tätä maailmaa
perämiehen käsi hieroo yhä
ruorin kulunutta sakaraa
kissamainen ballerina
kevytsavukkeensa taskuun sujauttaa
ratapihan kuluneimmat raiteet
auringossa hohtaa vanhuuttaan
minä istun yksiössä, valvon tätä maailmaa
silloin kun taivas vielä auttoi meitä
ei tehty me virheitä
silloin kun taivas vielä auttoi meitä
ei tehty me erheitä
ilon hetken kyynelissä
aurinko saa valon hehkumaan
minä poljen mummolasta
liian suuren pyörän kanssa satamaan
katulamput satamassa
sammuvat kun salaisuutta laivataan
minä istun yksiössä valvon tätä maailmaa
silloin kun taivas vielä auttoi meitä
ei tehty me virheitä
Ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa
On kaksipäinen hirviö taas voimissaan
se meidät nielaisee ja pitää omanaan
ei meitä ole, on vain yksi kaksipäinen kummajainen
on kallo täynnä pallomeren kohinaa
ja vaikka paha paikka meidät lumoaa
on pakko tehdä lakko
tappaa rujo rakkauden vihollinen
ruuvaa ja kiristä riittävän tiukkaan
väännä se paikoilleen
säädä, älä välitä vaikka on niukkaa
hinkkaa se vireeseen
ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa, tee!
ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa
rakkaustarinaas
ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa
suurta unelmaas
ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa
rakkaustarinaas
tai pakene
nyt löyly laskeutuu kuin jumalan sana
on ilo ja onni olla tässä mukana
kun hirret hämärässä vetelevät veisuaan niin korkeaa
ja löyly laskeutuu kuin jumalan sana
se syleilyynsä ottaa joka pakanan
on selkä seinää vasten
seinä vasten selkää, emme pelkää
Pentti
Tietä taivaltaa murheellinen matkamies
kylän kiroaa, sukii mustaa pukuaan
käärmeennahkabuutsissaan kivi kaivertaa
paksua nahkaa
miksi matkaa murhemiellä, miksi vaivoin askeltaa?
mitä miettii mierolainen, minne kulku johdattaa?
lapset katsoo kummajaista
kuka se on, mikä se on
matkii salaa matkalaista
kuka se on, mikä se on
kuka se on, mikä se on
äidit käskee kiltiks, ettei tuollaiseksi tuu
tietä taivaltaa merkillinen matkamies
synnyinseutuaan mietteissänsä tuijottaa
kaivaa varkain taskustaan
hauraan paperin
niin vähin erin
täältä läksi tulisielu
täältä nousi tietäjä
täältä kylän köyhyydestä
sarvipäinen sankari
äiti leipoi kiven leipään
siellä se soi, se soi ja se soi
taatto nieli heinäseipään
kuka se on, mikä se on
kuka se on, no voi tavaton
sehän on, sehän on, sehän on
sensaatio, supertähti seitkytluvulta
nyt se pummaa hautapaikkaa suvulta
detroit rhythm devil onkin meidän pentti
sillon toinen jalka haudassa ja testamentti
testamentti!
Isä ja lapsi
Lapsi nukkuu lapsen unta rauhaisasti tuhisten
isä imee mustan liskon aivoihinsa riehumaan
kellareiden uumenista isä yöhön könyää
lapsi tarraa kiinni nallen karvaan syvän pehmeään
äiti laittaa tuttipullon lapsen suuta lohduttamaan
iskä kiskoo setelillä nokan täyteen tavaraa
isosiskon sängystäkin kuuluu korinaa
isän silmämunan pinta muuttaa muotoaan
perheen arkipäivän päälle yötä vietetään
murheen laakso jälleen sumuun häviää
ja mikään ei oo liikaa, mikään ei oo liikaa
isä ja lapsi täydessä työssä
isä ja lapsi tähtien vyössä
isä ja lapsi kaupungin yössä
aamun pieni pilkahdus jo kantajaansa kajastaa
toinen lähtee seikkailuja kohti, toinen tutimaan
lapsi nousee pystyyn pinnasängyn reunaa puremaan
isä vaipuu uneen pirunmerrat peittonaan
Joensuu
Aamun reuna on liian terävä
illan tuuli soittaa sävelmää
illan tuuli soittaa
oli kirkkaat päivät
värisevät yöt
kun me luulimme ikuisuuden olevan jotain kestävää
ja päätimme kuolla nuorina
me lauloimme yhtä aikaa samaa kaunista sävelmää
kun me päätimme kuolla nuorina
päivän pinta on jäätä heikkoa
öiset taulut vaihtaa värejä
öiset taulut muuttuu
värit synkän kauniit
ympärillämme
kun me luulimme ikuisuuden olevan jotain kestävää
ja päätimme kuolla nuorina
me lauloimme yhtä aikaa samaa kaunista sävelmää
kun me päätimme kuolla nuorina
vanhan taivaanrannan taa
kadotaan
vanhan taivaanrannan taa
palataan
vanhan taivaanrannan taa
Liikaa
Liikaa riemukuplia ja leikkirahoja ja taivaspaikkoja
ne kolisee
liikaa kuiskauksia ja meikkiohjeita ja viikonloppuja
ne pian varisee
mihin mä sitten meen
maanantaiseen unohdukseen
en sentään
tyttö tahtoo lentää
antakaa jo sille siivet
tyttö tahtoo lentää
rukoilkaamme valmistajaamme
tyttö tahtoo lentää
lääkitään se lintuseksi
vai onko parempi luovuttaa?
onko parempi unohtaa
ettemme koskaan saa
lapsena leikkiä liikaa?
liikaa, liikaa
liikaa huokauksia ja myyntipuheita ja liikaa toistoa
se tuhoaa
murha, jälleen yksi murha, iltapäivän tyhjän hetken pelastaa
mut henkiin herättää
tuo liikaan elämään
lisää vähempää
liikaan jumiin jään, en sentään
Pakko tehdä duunii
Tahdon maata auringossa hieman hymyillen
tahdon kuulla, kuinka aallot hieroo rantahietikkoo
tahdon kelluu meren syleilyssä ilman haulikkoo
jota pitäis tunkee suuhun, kun on rock ja vittu joo
kai kaikki on ok, kai kaikki on ok
mutta duunii, pakko tehdä duunii
pakko tehdä duunii
pakko pakertaa, että rahaa saa
tahdon päästä takkatulen taikapiiriin taas
tahdon kuulla, kuinka sade mökin kattoon rummuttaa
tahdon tuntea, kun syksyn tuoksu tunkee sieraimiin
ja pellon laidan pieni tatti kutsuu bileisiin
riemastuttaviin, niin riemastuttaviin
tahdon kuulla tarinoita tuopin äärellä
tahdon tovereitten tukemana tunnustautua
vähän välittäjäksi ja kelkan kadottaneeksi
miksi näin on, tiedä en, mut tiedän että huominen
saapuu virnuillen
mua herjaten
koska duunii, pakko tehdä duunii
pakko tehdä duunii
pakko pakertaa, että rahaa saa
Minä ja pojat
Pekka oli viilee, pekka oli hauska
pekka oli viisas, pekka oli outo
pekka oli boheemi, ulkopuolinen
aina sanavalmis, hieman surullinen
minä olin pekka, pekka oli minä
toisiamme jätetty ei ikinä
kun pekka petti minut
niin minä petin pekan
ja ekan kerran jälkeen saatiin sinut vielä sekaan
risto
risto oli tähti, risto oli villi
risto oli hullu, muttei imbesilli
ja vaatimattomalla tavalla aito
ei yrittänyt mitään, se vaan sai ton
minä olin risto, risto oli minä
toisiamme petetty ei ikinä
kun risto jätti minut
niin minä juoksin perään
ja aamulla taas uupuneena sohvaltani herää
keijo
samassa vankilassa, samassa jamassa lusimassa
ollaan poikain kanssa bosessa
mutta vielä me lauletaan
keijo oli oli auki, tunsi avaruuden
näki kaiken läpi, koki ikuisuuden
keijo oli pihalla ulvomassa kuuta
ja tuli takas sisään kun ei nähnyt enää mitään muuta
minä olin keijo, keijo oli minä
toisiamme petetty ei ikinä
kun keijo jätti minut ohuelle jäälle
mut hyisen järven syleilystä nosti pulkan päälle
matti
matti oli kypsä, kansainvälinen
maailma oli pieni taskumatillinen
rakkautta, riemua, reissuromantiikkaa
matti tutki sydämen sumeeta logiikkaa
minä olin matti, matti oli minä
toisiamme jätetty ei ikinä
kun matti jätti minut
niin korven kyyneliin
hukuttauduin hetkeksi ja sanoin näkemiin
näkemiin
Kaikki raitistuu
Kaikki raitistuu
nuoruus hiljalleen katoaa
kaikki raitistuu
koettaa elämän pelastaa
kaikki raitistuu
löytää paremman maailman
kaikki raitistuu
mut minä en
sairaassa maailmassa ollaan sekaisin
tervettä paikkaa mä etsin vieläkin
vaikka väkisin
jos olet puolellani
niin olet minua vastaan
kohtalotoverini
mä nostan maljan, nostan toisen
nostan kohta kolmannenkin