Peltirumpu
Lastenhuoneen seinät ovat keltaiset
myös aurinko on keltainen, niin kerrotaan
oi kunpa pääsisit joskus sitä katsomaan
lapsi ruinas: ӊiti osta laatikosta pois
tuo kaunis lelu”
komerosta yhden leikin jälkeen hautapaikan sait
sä olet yksinäinen peltirumpu
lastenhuoneen komerossa
vedit käyntiin robotin
se lähti kävelemään, sä tänne aina jäät
sä olet kyllästynyt kalman tuoksuun kalseaan
ja tuikkaat lastenhuoneen nalleverhot palamaan
on kuin oisit päässyt aurinkoa katsomaan
lapsi ruinas: ”äiti osta”
komerosta katsot, lapsi palaa
ethän sä kosta
muttei peltirumpu koskaan syty palamaan
sä olet yksinäinen peltirumpu
lastenhuoneen komerossa
vedit käyntiin robotin
se lähti kävelemään, sä tänne aina jäät
L’amour
Mä en jaksa valehdella rakkautta
maa liikkuu jalkojeni alla
sä oot kuka tahansa
ja joka päivä on niin mukava rakastua
l’amour, l’amour, missä sä oot?
mä kutsun sua, vastaa!
l’amour, l’amour, mikä sä oot?
ei sulle voi jättää lastaan
l’amour, l’amour, missä sä oot
miks ammut aina selkään?
l’amour, l’amour, sä roisto oot
mut en mä sua pelkää
l’amour, l’amour, vastaa!
on rakkauden palapeli hajonnut taas
mä löysin keittiöstä huulet
jotka vei meidät rakastelemaan
silmät lojuvat teeveen päällä
se oli onnea saada ne nauramaan
sun turvallinen sylisi on pöydän alla
hellät kätesi kaikkialla
vailla ystävää mä tuijotan ikkunaas
kädessäni korva, on palapeli hajonnut taas
tätä mä kerjäsin, on palapeli hajonnut taas
tätäkö halusin, on palapeli hajonnut taas
Tiskirätti
Olen tiskirätti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen
olen nähnyt monta parempaa kulkijaa
mut harva puhtautta janoaa
kaikki sotaveteraanit vihaa mua
mä en vihaa, mä haluun rakastua
ja sä sanot et’ mä haluun vaan lihaa, en sua
mä en vihaa, mä haluun rakastua
olen tiskirätti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen
tiellä kulkee kolme kostajaa, riepu heille vittuilee
kostoa kunniakin kumartaa, mut sitä tiskirätti ei tee
yksi kostaja rutistaa raivoissaan riepua suurilla käsillään
kyynel rievulta vierähtää, vesi valuu mut rätti jää
olen tiskirätti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen
nimismies leikkii jumalaa, koettaa nurin mut puhaltaa
vaikka sinne tänne taipuilen, siihen tuuleen kaadu en
moni kauneutta palvoo herranaan, lian kiertää kaukaa
mutta se, joka puhtautta janoaa, ei pelkää paskaa
olen tiskirätti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen
Ikävä
Mul on vieras suu, mul on vieras pää
enkä mä mitään nää
kun mul on vieras suu, mul on vieras pää
enkä mä mitään nää
mä oon sekaisin, mä oon sekaisin
enhän mä mitään nää, kun mul on vieras pää
mul on vieras suu
hei, mikset sä tuu, mikset sä tuu?
mul on niin mieletön ikävä
en edes istua jaksa
etkö sä nää et’ mul on niin mieletön ikävä
en edes nukkua jaksa
mul on niin mieletön ikävä
en edes istua jaksa
etkö sä nää et’ mul on niin mieletön ikävä
en edes nukkua jaksa
mul on vieras ääni, pääni jonkun muun
mikset sä tuu, mikset sä tuu?
mä oon sekaisin, mä oon sekaisin
mikset sä tuu, mikset sä tuu?
mikset sä tuu, mikset sä tuu?
Talvi
Järvet täynnä timantteja
hohtavia timanttikenttiä, ota ne nyt
metsät silkkaa hopeaa
kimaltavia hopeakuusia, ota ne nyt
kirpeä hiljaisuus, turmellus mahdottomuus
heleä juhlallisuus, nyt pelkää kataluus
viiltävä voima, kuultava kauneus
talvi ja jää, hohtavaa pimeää
talvi ja jää, ahdistavaa heleää
talvi ja jää, kauneus kiristää
talvi ja jää
talvi ja jää
kaupunkien pimeydessä
raskaat mielet raahaa tomumajojaan
kireässä pimeydessä
tuuli tulvii partakoneen teriä
kylmyys tarraa kulkijaan, vilu yksin nukkujaan
kiitos uunin asukkaan, tuli jatkaa taistoaan
viiltävä voima, kuultava kauneus
On mulla unelma
On mulla unelma, vapaa maailma
ilman rajoja
kauniita sanoja vai?
no on, on, on
mutta älä sure ystäväni
mä teen omat tehtäväni
sä saat tehdä, mitä sua huvittaa
ihan mitä vaan
mut mullon unelma
mä pyyhin perseeni siniristilipulla
ja panen lsd:tä syömään suomen leijonan
mä haluun elää ja kuolla tuolla taikka täällä päällä maan
vaan mä en vanno mitään
siniristilippumme
älä diivaile turhaan taivasta vasten
siniristilippumme
yhden leijonan murha on leikkiä lasten
mä revin vapaiksi tähdet tähtilipusta
varastan sirpin sekä vasaran
mä haluun elää ja kuolla tuolla taikka täällä päällä maan
vaan mä en vanno mitään
Satujen julma taikayö
Pelko on purkautunut uumenista ajatusmaan
kivettynyt matkalla mummolaan
supermiehet paiskautuvat esiin peltojen alta
lentävät pidättämään ystäväni
valo piirtää kelmeän kalvon maisemaan
nyt pahat poliisit saalistaa
ja mä tiedän, että turva on sun sylissäs vasta
mut rakkaus estää mua sua koskettamasta
on vallanvaihdon aikaan satujen julma taikayö
kädessäni haava aukeaa, veriset jänteet ja lihat paljastaa
haavasta maksani käärmeenä valahtaa
ja paniikki hiipii jo selkäni taa
irstas lääkäri ruosteisine veitsineen
nauraa vain humalaista nauruaan
ja mä tiedän, että turva on sun sylissäs vasta
mut rakkaus estää mua sua koskettamasta
on vallanvaihdon aikaan satujen julma taikayö
sä sanot: ”sehän on helppoo, olla vaan”
mut kun oleminenkin on nyt niin kammottavaa
kaikki ne sanat, ne on sanomatta vielä
ja vittuuko nekin luuhaa tekojen tiellä
mä en tajuu mitään, mä en ymmärrä ketään
mä en viihdy missään
on pakko kävellä, mä voin vain kävellä
tulee yhdeksäs aalto ja väärät puut
suut mutrussa lauri ja minä
muut ovat ilmaa
Rakkaus raatelee
Kauniit sanat kalpeat, kuulaat maisemat
askelta lumessa lämmittää, kun uskaltaa koskettaa
en enkeliks sua tiennut, kunnes näin sun hauraat piirtees
en tiennyt et’ sua rakastan ennen kuin näin sun siipes
kirkkaat silmät samenevat, on puhtaus haihtunut unelma
rumuus vaipuu kasvoihin, olen epätodellinen
rumuus iholtani kumpuaa, kun rakkaus ränsistyy
kenen syy?
sama se, ihan sama
mä olen ruma, rakkaus raatelee
ja nuo kauniit, kuumat vuodet
mä olen ruma, rakkaus raatelee
ja nuo viisaat, villit vuodenajat
mä olen ruma, ei rumat saa rakastaa
mutta rumuutta rakkaus janoaa
mä olen kauniissa lasissa puoli litraa
ja kaipa amor mut joskus kulauttaa
mä olen ruma, rakkaus raatelee
Laulu
Kun kukkoaurat lentävät länteen
kyyhkyset hiljaa leijailee
öisen järven yllä ja lokit laulaa
viimeistä sävelmää
yö on keltainen ja musta
sininen katse ihmettelee
kuka meitä huijaa, kuka huiputtaa
kun sinipunainen on maa
totuus on revitty riekaleiksi
jokainen meistä tietää sen
pois laki on lakaissut totuuden tomut
olen puhdas ja valehtelen
myös tämä uljas urbaani unelma
on osa hurjaa luontoa
ei ole rajaa, ei turvapaikkaa
kaikki on katoavaa
kuolleet nukkuvat kaupungeissaan
kynttilämeren alla
meillä on aikaa joka joulu
itkeä haudalla
minä kietoudun suruni sisään
on niin kaunista, kaunista, kaunista
tätä minulta ei kukaan voi riistää
mä olen maksanut kaiken
kuka nyt uskoo tähän kaikkeen
kuka vielä uskoo käärmeeseen
joka kahdella kielellä myrkkyä iskee
mun unelmien eteiseen
vaikken mä aina jaksa
uskoa ja rakastaa
niin on täällä vielä helvetisti
kaunista katseltavaa